Helsingin kaupunginhallitus käsitteli 17.12.2012 toistamiseen kaupunginjohtaja Jussi Pajusen esitystä apulaiskaupunginjohtajien palkankorotuksesta ja apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin esitystä kaupunginjohtaja Pajusen palkankorotuksesta. Kumpikin esitys pantiin 10.12. viikoksi pöydälle, koska niistä ei saavutettu yksimielisyyttä.
Kaupungin ylin johtajisto perusteli palkkojensa korottamista mm. sillä, että ...
... vuoden 2005 jälkeen muiden suurten kaupunkien johdon palkkatasossa on tapahtunut Helsinkiä nopeampaa kasvua. Vaikka johtamistehtävää Helsingissä on pidettävä muita suuria kaupunkeja vaativampana, palkkatasossa ei ole nähtävissä vastaavaa eroa.
Palkkoja on siis nostettava, koska ne eivät ole riittävän paljon korkeammat kuin muissa, vähemmän vaativissa kaupungeissa.
Mielestäni palkankorotuksiin ei ollut yleisiä eikä erityisiä perusteita, kun otetaan huomioon, että palkkoihin on ajan saatossa tehty asianmukaiset yleiskorotukset. Ylimmän johdon jo valmiiksi erittäin korkeiden palkkojen paisuttaminen lähettää mielestäni väärän viestin aikana, jolloin henkilöstöä karsitaan kustannussäästöjen saavuttamiseksi, ja pieni- ja keskituloisia työntekijöitä, myös kuntasektorilla toimivia, kehotetaan palkkamalttiin.
Suoritin hiukan kansainvälistä vertailua. New York City ja Suur-Lontoo (Greater London) ovat kumpikin n. 8 200 000 asukkaan hallinnollisia yksiköitä. New Yorkin vuotuinen budjetti on 50 miljardia dollaria. Henkilöstöä on 250 000.
New Yorkin pormestarin palkka on 225 000 dollaria eli 172 000 euroa vuodessa. Lontoon pormestari saa 144 000 puntaa eli 177 000 euroa. Kaupunginjohtaja Pajusen vuosipalkka, ilman autoetua ja muita lisiä, on tällä hetkellä 173 070 euroa. Autoedun voi lisäksi ottaa halutessaan rahana. Pajunen siis tienaa enemmän kuin New York Cityn pormestari. Hänen palkkaansa esitettiin korotettavaksi 15 865:een euroon kuukaudessa, mikä vuosipalkkana on 190 380 euroa. Siis huikeasti enemmän kuin sekä New Yorkin että Lontoon pormestari.
Uskon vaivatta, että puolen miljoonan asukkaan Helsinki on mitä vaativin johdettava, mutta en usko, että se on oleellisesti vaativampi kuin 16 kertaa suurempi New York City tai Lontoo.
Apulaiskaupunginjohtajien eli vihreiden Pekka Saurin, sdp:n Hannu Penttilän ja Ritva Viljasen sekä kokoomuksen Laura Rädyn tämänhetkinen vuosipalkka on 144 803 euroa. Korotuksen jälkeen se olisi 159 288 euroa.
Kunnanjohtajien tolkuttomat palkat johtavat kierteeseen kuntien välillä. Palkan perusteena ei enää ole työn vaativuus tai vastuullisuus, vaan siitä on tullut nokittelun väline. Pajusen ja kumppaneiden mielestä heidän on saatava lisää palkkaa, koska Helsinki on Suomen suurin kaupunki ja sen tulee näkyä. Itse näkisin asian mieluummin niin päin, että Suomen suurimpana kaupunkina Helsingin pitäisi näyttää pienemmille esimerkkiä pidättyväisyydessä, ei ahneudessa ja röyhkeydessä. Asia on nimittäin niin, että siinä, missä Helsinki kyttää pienempiään, pienemmät kyttäävät, mitä Helsinki tekee.
Vertailu oikeasti suurten kaupunkien, kuten New Yorkin tai Lontoon, johtajiston palkkoihin osoittaa, että Helsingin johtoa riivaa paitsi ahneus ja röyhkeys myös suuruudenhulluus. Tämä on kyllä näkynyt muissakin Pajusen hankkeissa viimeisten vuosien aikana.
Voimme suorittaa myös sisäistä suhteuttamista. Ensimmäisen kauden kansanedustaja - kuten allekirjoittanut - saa 6300 euroa kuussa (ja kuulee siitä usein). Se onkin suuri raha maassa, jossa keskipalkka on 3100€/kk ja mediaani 2776€/kk. Hallituksen ministeri saa 9242€/kk ja pääministeri 11 091,25€/kk. Mielestäni nämä ansiot ovat jollakin tavalla ymmärrettävässä suhteessa keskenään, oltiin niiden absoluuttisesta tasosta mitä mieltä hyvänsä.
Yksityisellä sektorilla tietysti maksetaan asiantuntijoille paljon korkeampiakin palkkoja, mutta tämä voidaan hyväksyä, koska kansanedustajaa tai ministeriä ei valita tehtäväänsä osaamisen perusteella. Helsingissä kaupunginjohtaja ja varsinkin apulaiskaupunginjohtajat ovat kuitenkin poliittisia virkanimityksiä. Heitä ei ole valittu vaaleissa, mutta heitä ei liioin ole valittu pätevyytensä perusteella. Virat on korvamerkitty puolueille, ja puolueet nimittävät tehtäviin ansioituneita sotureitaan. Tämän vuoksi esimerkiksi Helsingin lumenluonnista vastaa (kiistanalaisella menestyksellä) ex-radiopsykologi Pekka Sauri.
Palkankorotuksia on perusteltu paitsi "yleisellä palkkakehityksellä" myös sillä, että Helsingin on pystyttävä kilpailemaan pätevistä ihmisistä yksityisen sektorin kanssa. Kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella rohkenen, apulaiskaupunginjohtajiemme ansioluetteloja ja työhistoriaa silmäillessäni, epäillä, vikitteleekö yksityinen sektori useimpia heistä kovin ahkerasti palvelukseensa yli kymmenen tonnin kuukausipalkalla.
Onko siis kohtuullista, että poliittisin perustein asemaansa noussut Helsingin apulaiskaupunginjohtaja tienaa jo nyt enemmän kuin maan pääministeri ja on siitä huolimatta omasta mielestään palkkakuopassa? Minun mielestäni ei ole. Tein kaupunginhallituksessa sekä kaupunginjohtajan että apulaiskaupunginjohtajien palkankorotuksen osalta hylkäysesityksen 10.12. Viikon aikana kulisseissa oli selvästi keskusteltu, ja kokoomuksen Tatu Rauhamäki toi kaupunginhallitukselle 17.12. vastaesityksen, jossa palkkoja korotettiin hieman vähemmän eli kuudella prosentilla (kymmenen sijaan).
Rauhamäen uusi esitys (6%) voitti äänestyksessä pohjaesityksen (10%) äänin 13-1. Itse äänestin tyhjää, koska 6% korotus on edellä esitetyistä syistä aivan yhtä väärin kuin 10% korotus.
Hylkäysesitystäni kannatti rkp:n Jan D Oker-Blom, joten siitä äänestettiin Rauhamäen 6%:n esitystä vastaan. Rauhamäki voitti äänin 9-6. Kaupunginjohtajien palkakorotuksen puolesta äänestivät:
Sirpa Asko-Seljavaara (kok.), Kimmo Helistö (vihr.), Tarja Kantola (sdp), Kauko Koskinen (kok.), Elina Moisio (vihr.), Osku Pajamäki (sdp), Tatu Rauhamäki (kok.), Risto Rautava (pj, kok.) ja Lea Saukkonen (kok.).
Hylkäysesitystäni kannattivat (minun lisäkseni):
Arto Bryggare (sdp), Outi Ojala (vas.), Jan D Oker-Blom (rkp), Johanna Sumuvuori (vihr.) ja Hannu Tuominen (vihr.).
Mielestäni huomattavaa röyhkeyttä osoitti johtajiston lisäksi kaupunginhallitus, joka antoi johtajille läksiäislahjan lähes viime töikseen ja siten hyvin kevyellä poliittisella vastuulla. Vihreistä korotuksen puolesta äänestivät Helistö ja Moisio, jotka putosivat juuri valtuustosta. Uusi hallitus aloittaa tammikuussa.
Helsingin ylimmän virkamiesjohdon palkkoja pitäisi mielestäni jatkossa tarkistaa roimalla kädellä alaspäin, koska ne eivät enää ole järjellisessä suhteessa mihinkään verrannolliseen. Alan myös kallistua entistä vahvemmin sille kannalle, että Helsingin pitäisi siirtyä malliin, jossa kaupunginjohtajat valitaan suorilla vaaleilla vaalikaudeksi kerrallaan. Näin heillä olisi jokin muu kuin puolueensa antama mandaatti toiminnalleen, samoin kuin poliittinen vastuu.
Huvittuneisuuden vallassa voimme seurata median toimintaa maanantaisen kokouksen jälkeen. Esimerkiksi rkp:n äänenkannattaja Hufvudstadsbladet kritisoi ennakkoon äänekkäästi johtajiston palkkahaaveita. Koska hylkäysehdotus lopulta tuli perussuomalaisilta, äänestyksestä ja sen lopputuloksesta ei enää uutisoitu rivilläkään. Itse ehdotus pitäisi pystyä leimaamaan halpahintaiseksi populismiksi ja poliittisten irtopisteiden keräilyksi, mutta samaan aikaan ehdotusta kannattanutta rkp:tä pitäisi kehua vastuullisuudesta veronmaksajan edessä. Vaikea yhtälö.