Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi keskiviikkona 26.9.2012 "Globaalin vastuun strategia" -nimisen paperin. Vastaavaa strategiaa ei ole yhdelläkään toisella suomalaisella kunnalla, ja kuten asiakirjasta näkyy, sen laatijoilla on ollut selvästi työtä "globaalin vastuun" sisällön määrittelyssä. Käyn tässä kirjoituksessa läpi strategian hyväksymisprosessin, jotta tiedätte, mitä kaupungissa tapahtuu ja kenen tahdosta.
Ylipormestari Jussi Pajunen (kok.) toi alkuperäisen esityksen, joka on luettavissa täältä, kaupunginhallitukselle 3.9.2012. Strategiaan tehtiin tuolloin useita muutos-, lisäys- ja poistoesityksiä, jotka käyvät ilmi kokouksen pöytäkirjasta.
Strategian osiossa "Maahanmuutto ja monimuotoisuus" (s. 5) on seuraava johdantokappale:
Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan.
Kaupungin johto on useissa yhteyksissä tuonut esille, että maahanmuuttajien syrjäytyminen, segregaatio ja ghettoutuminen, usein toisessa polvessa, on Helsingin suurimpia lähivuosien ja -vuosikymmenien taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Tätä taustaa vasten väite, jonka mukaan maahanmuutolla sinänsä olisi myönteinen merkitys Helsingin elinvoimaisuudelle tai kansainväliselle kilpailukyvylle, ei vastaa todellisuutta. Siksi ehdotin kappaleen muuttamista tällaiseen asuun:
Maahanmuuttajien onnistuneen integroinnin merkitys kaupungin elinvoimaisuudelle ja kansainväliselle kilpailukyvylle tiedostetaan.
Sivulla 6 on seuraava kappale:
Maahanmuuttajien kiinnittymistä työmarkkinoille ja laajemmin yhteiskuntaan tuetaan tarjoamalla tarpeen mukaista suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä tarjoamalla työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja.
Työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen tulee olla kaikkien haettavissa yhtäläisin ehdoin ilman, että ketään suositaan tai syrjitään taustansa perusteella. Muotoilu viittaa selkeästi "positiiviseen syrjintään", jonka kaupunginhallitus taannoin, perussuomalaisten vastustuksesta huolimatta, hyväksyi osaksi Helsingin kaupungin rekrytointipolitiikkaa. Mielestäni suosimisen sijaan tulee kiinnittää huomiota siihen, että tieto tällaisista paikoista saavuttaa myös maahanmuuttajat, minkä vuoksi ehdotin seuraavaa muotoilua:
Maahanmuuttajien kiinnittymistä työmarkkinoille ja laajemmin yhteiskuntaan tuetaan tarjoamalla tarpeen mukaista suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä tietoa työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen hakemisesta.
Olen perussuomalaisten ainoa edustaja kaupunginhallituksessa. Koska muutosesityksiäni ei kannatettu, ne raukesivat (eli niistä ei äänestetty). Sen sijaan äänestettiin useista muista muutosesityksistä. Johanna Sumuvuori (vihr.) esitti seuraavaa lisäystä:
Erityistä huomiota kiinnitetään EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden neuvontaan ja aseman parantamiseen työmarkkinoilla. Varmistetaan vaikeasti traumatisoituneiden pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten nopea pääsy arviointi- ja kuntoutuspalveluiden piiriin.”
Vastustin tätä lisäystä, koska kategorinen lupaus nopeasta pääsystä avun piiriin nostaa yhden ihmisryhmän erityisasemaan tilanteessa, jossa muille traumatisoituneille nuorille tarjotaan apua vain resurssien mukaan. Syntyy omituinen asetelma, jossa kaupungilla on maahanmuuttajanuorista "globaali" vastuu mutta kantaväestöön kuuluvista nuorista vain "tavallinen" vastuu, ensinmainitun vastuun ollessa selkeästi sitovampi.
Lisäksi Sumuvuori esitti luvun "Kansainvälinen yhteistyö" loppuun seuraavaa kappaletta:
Helsinki vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä syrjinnän vähentämiseksi ja hakee UNESCO:n alaisen The European Coalition of Cities Against Racism -verkoston jäsenyyttä.
Vastustin tätäkin lisäystä. Kaupungin johdossa on käyty jatkuvasti keskustelua siitä, onko Helsingin tarkoituksenmukaista kuulua (maksavana) jäsenenä niin moneen kansainväliseen verkostoon ja järjestöön. The European Coalition of Cities Against Racism -verkoston kotisivuilta saatavan tiedon nojalla organisaatiolla ei ole ihmeempää toimintaa. Se tarjoaa lähinnä keskustelufoorumin rasismista huolestuneille tahoille. Koska Euroopassa ja Suomessa ei kokemukseni mukaan juuri muusta puhutakaan kuin rasismista, en oikein näe tarvetta tällaiselle verkostolle.
Kerran vuodessa verkosto antaa julkilausuman, jossa ollaan yhä syvemmin huolissaan "ksenofobisten" puolueiden vaikutusvallan lisääntymisestä mm. kansallisissa parlamenteissa. Pidän yksinomaan hyvänä, että eurooppalaisilla on mahdollisuus ilmaista vaaleissa perusteltu tyytymättömyytensä epäonnistuneeseen monikulttuurisuusprojektiin, enkä siksi voi kannattaa järjestöä, joka pitää tällaista mahdollisuutta yhtenä Euroopan suurimmista ongelmista. Lisäksi The Coalition ... näyttää edustavan erästä uuden ajan menestyskonseptia: perustetaan korkealentoinen, Kaikkea Pahaa vastustava imagonkiillotusjärjestö, jonka kohderyhmänä ovat verorahoilla toimivat julkisyhteisöt. Jäsenmaksuksi voidaan määrätä mitä hyvänsä, eikä jäsenyydestä oikein voi kieltäytyä, koska kukapa Kaikkea Pahaa kannattaisi?
Puheenjohtaja Risto Rautava ehdotti, että Sumuvuoren lisäykset hyväksyttäisiin yksimielisesti. Vaatimuksestani niistä kuitenkin äänestettiin. Lisäykset hyväksyttiin äänin 13-1.
Osiossa "Sosiaaliset hankinnat" on seuraava kappale:
Kaupunki edistää hankinnoillaan eettisesti tuotettujen tuotteiden käyttöä. Lisätään eettisesti tuotettujen tuotteiden valikoimaa. Kaupunki pyrkii lisäämään reilun kaupan tuotteiden käyttöä.
Outi Ojala esitti kappaleen poistamista ja korvaamista seuraavalla:
Helsinki siirtyy käyttämään reilun kaupan periaatteiden mukaisesti tuotettua kahvia ja teetä ja pyrkii aktiivisesti lisäämään muiden reilun kaupan tuotteiden käyttöä. Kaupunki hakee Reilun kaupan kaupungin -arvonimeä.
Vastustin Ojalan esitystä, koska mielestäni kaupungin ei pidä sitoutua tiettyyn tuotebrändiin eikä varsinkaan hakea mitään maksullisia arvonimiä. Helsingin pitäisi hankinnoissaan korostaa pikemminkin läheisyysperiaatetta ja kuljetusketjujen lyhyyttä kuin reiluutta jollakin toisella pallonpuoliskolla. Ojalan esitys meni läpi äänin 12-1, Jan Oker-Blomin (rkp) äänestäessä tyhjää.
Kaupunginhallituksessa olivat - allekirjoittaneen lisäksi - läsnä seuraavat äänivaltaiset jäsenet: Sirpa Asko-Seljavaara (kok.), Arto Bryggare (sdp), Juha Hakola (kok.), Kimmo Helistö (vihr.), Mari Holopainen (vihr.), Outi Ojala (vas.), Jan D Oker-Blom (rkp), Osku Pajamäki (sdp), Tatu Rauhamäki (kok.), Risto Rautava (kok., pj.), Laura Rissanen (kok.), Johanna Sumuvuori (vihr.) ja Hannu Tuominen (vihr.).
"Globaalin vastuun strategia" tuli yllä kuvatuilla muutoksilla kaupunginvaltuuston käsittelyyn 12.9.2012. Taltiointi on katsottavissa täältä. Strategian käsittely alkaa ajassa 59:40. Pitämäni perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro alkaa ajassa 01:43:20. Mikäli et pysty katsomaan videota, puhe löytyy tekstinä Hommaforumilta. Käyty pitkä keskustelu oli oppikirjamainen bullshit-bingo, mutta kaksi järkevääkin puheenvuoroa (omani poislukien) sekaan mahtui, nimittäin kokoomuksen Harry Bogomoloffin (02:46:20) ja saman puolueen Wille Rydmanin (03:32:40).
Tein keskustelun kuluessa strategiaan kahdeksan muutosesitystä. Perustelen esitykset vain siltä osin kuin perustelut eivät ole käyneet ilmi jo ylempänä.
1. Poistetaan sivulta 5 seuraava kappale:
Helsinki siirtyy käyttämään reilun kaupan periaatteiden mukaisesti tuotettua kahvi ja teetä ja pyrkii aktiivisesti lisäämään muiden reilun kaupan tuotteiden käyttöä. Kaupunki hakee Reilun kaupan kaupungin arvonimeä.
2. Poistetaan sivulta 5 seuraava kappale:
Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunkiilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan.
Korvataan se muotoilulla:
Maahanmuuttajien onnistuneen integroitumisen merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämiselle tiedostetaan.
3. Poistetaan sivulta 6 seuraava kappale:
Yhteinen helsinkiläisyys kunnioittaa eri väestöryhmiin kuuluvien oman kielen ja kulttuurin säilyttämistä sekä kaikkien asukkaiden kulttuurisia oikeuksia.
Perustuslaki takaa jokaiselle ihmiselle oikeuden oman kielen ja kulttuurin vaalimiseen, joten tätä on turha mainita kaupungin strategiassa. Muotoilu on mahdollista tulkita niin, ja todennäköisesti tarkoitettu tulkittavaksi niin, että "oikeudesta" seuraa veronmaksajien velvoite "kunnioittaa" vähemmistökielten ja kulttuurien ylläpitoa lompakollaan.
4. Poistetaan sivulta 6 seuraava lause:
Kaupunki varmistaa, että palvelujen suunnittelussa ymmärretään muunkielisten tarpeet.
On mahdotonta tarjota kaupungin palveluja kymmenillä tai sadoilla kielillä, ja tähän pyrkiminenkin on resurssien haaskaamista. Huomattavasti hyödyllisempää, myös muunkielisten kannalta, on edistää suomen kielen taitoa, jotta muunkieliset voivat käyttää kaikille tarkoitettuja palveluja.
5. Poistetaan sivulta 6 seuraava kappale:
Maahanmuuttajien kiinnittymistä työmarkkinoille ja laajemmin yhteiskuntaan tuetaan tarjoamalla tarpeen mukaista suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä tarjoamalla työharjoittelu- ja oppisopimuspaikkoja. Erityistä huomiota kiinnitetään EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden neuvontaan ja aseman parantamiseen työmarkkinoilla.
Korvataan se seuraavalla muotoilulla:
Maahanmuuttajien kiinnittymistä työmarkkinoille ja laajemmin yhteiskuntaan tuetaan tarjoamalla tarpeen mukaista suomen kielen opetusta.
6. Poistetaan sivulta 6 seuraava lause:
Varmistetaan vaikeasti traumatisoituneiden pakolaisja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten nopea pääsy arviointi- ja kuntoutuspalveluiden piiriin.
7. Poistetaan sivun 6 viimeisestä kappaleesta seuraavat sanat:
... ja hakee UNESCO:n alaisen The European Coalition of Cities Against Racism -verkoston jäsenyyttä.
8. Poistetaan sivulta 8 kokonaan osio "Henkilöstö", joka kuuluu seuraavasti:
Työnantajana kaupunki edistää, että monimuotoisuus heijastuu henkilöstön rakenteessa.
Muunkielisten osuutta henkilöstössä lisätään vastaamaan muunkielisten osuutta kaupungin väestössä. Kaupungilla on yhteiskunnallisena toimijana lisäksi vastuu muunkielisten sosioekonomisen aseman parantamisesta mm. työllistymistä ja urakehitystä edistämällä.
Henkilöstön osaamista ymmärtää ja ottaa huomioon monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä parannetaan.
Henkilöstön tietoisuutta ihmiskaupan ja sitä lähellä olevien rikosten tunnusmerkeistä ja mahdollisille uhreille olemassa olevista avunsaantimahdollisuuksista lisätään.
Perustuslaki kieltää ihmisten asettamisen eriarvoiseen asemaan kielen tai etnisen taustan perusteella, eikä työmarkkina-asema ole yhdenvertaisuuslain sallima peruste yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeamiselle.
Esittämäni muutokset olisivat tehneet strategiasta vähemmän huonon, mutta ne eivät valitettavasti olisi tehneet siitä relevantimpaa tai vähemmän turhaa. Tämän vuoksi esitin lopuksi koko strategian hylkäämistä. Olli Sademies (ps.) kannatti esityksiäni, joten niistä jouduttiin äänestämään.
"Globaalin vastuun strategia" pantiin 12.9. pöydälle, ja äänestykset suoritettiin seuraavassa kokouksessa 26.9.2012, joka on katsottavissa täällä.
Muutosesityksiä 1, 3, 4, 6 ja 8 kannattivat vain perussuomalaisten neljä valtuutettua. Esityksiä 2, 5 ja 7 kannatti lisäksi kristillisdemokraattien Mika Ebeling. Strategiaan hyvin kriittisesti suhtautunut kokoomuksen Harry Bogomoloff jäi pois kokouksesta, kun taas Wille Rydman pidättyi äänestämästä.
Kuten Rydman puheenvuorossaan huomautti, valtuusto kaventaa tällaisilla laaja-alaisilla strategioilla omaa päätösvaltaansa. Virkakunta ryhtyy luomaan tulkintoja esimerkiksi siitä, mitä kaikkea vähemmistöjen "kielelliset ja kulttuuriset oikeudet" voivat sisältää, ja näihin tulkintoihin puuttuminen luottamusmiestasolla käy vaikeaksi, koska "asiastahan on jo päätetty" strategiassa.
Ja koska kunnallisvaalit lähestyvät, on syytä huomauttaa myös toisesta asiasta. Puolisentusinaa kokoomuslaista ja muutama demari kävivät sanomassa prosessin eri vaiheissa, että eivät he oikeasti tätä paperia kannata, mutta heillä on asiasta ryhmäpäätös. Kaikki puolueet, myös perussuomalaiset, harrastavat tietenkin ryhmäkuria, joskin eräissä puolueissa, lähinnä vihreissä ja perussuomalaisissa, se on joustavampi kuin joissakin muissa, lähinnä kokoomuksessa. Tästä syystä se, mitä mieltä yksittäinen poliitikko asiasta x on, on merkittävästi vähemmän tärkeää kuin se, mitä mieltä puolue kyseisestä asiasta on.
On tietysti kiva, jos muissakin puolueissa on kriittistä suhtautumista hölmöihin tai pahimmassa tapauksessa haitallisiin projekteihin, mutta tästä kriittisyydestä on kovin vähän iloa, jos nämä kriittisesti suhtautuvat henkilöt joka tapauksessa äänestävät sanottujen projektien puolesta, jäävät pois äänestyksestä tai äänestävät tyhjää. Esitysten läpimeno riippuu yksinomaan siitä, kuinka moni äänestää niiden puolesta ja niitä vastaan, eikä vähimmässäkään määrin siitä, pitävätkö napinpainajat niistä vai eivät.