Kielipoliittisia linjauksia
Kokoomus piti viikonloppuna puoluekokouksen Jyväskylässä. Yllättäen, täpärästi ja vastoin puoluehallituksen kantaa kokouksessa hyväksyttiin aloite pakkoruotsin poistamisesta.
RKP:n puoluekokouksessa Tampereella kokoomuslaisten päätökselle buuattiin. Kokoomusjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti välittömästi, että kokouksen päätöksellä ei ole mitään merkitystä eikä se muuta puolueen linjaa. Katainen myös soitti RKP:n Stefan Wallinille ja vakuutteli tälle samaa. Wallin antoi ymmärtää, että Katainen ja kokoomus nauttivat toistaiseksi hänen luottamustaan, mutta tilannetta tarkkaillaan.
Tapahtumat kertovat erikoista viestiä kokoomuksesta. Puoluehallitus ei ota ohjeita ja käskyjä vastaan omalta kentältään eikä edes puoluekokousedustajiltaan vaan ruotsalaiselta kansanpuolueelta. Kokoomuksen voimahahmo Kimmo Sasi, Svenska Folktingetin toinen varapuheenjohtaja, jopa istui RKP:n, eikä suinkaan kokoomuksen, puoluekokouksessa kunniavieraana. Sasi kuvaili oman puoluekokouksensa tekemää päätöstä "työtapaturmaksi" ja sai "raikuvat suosionosoitukset" ruotsalaiselta yleisöltään.
Myös kepun uusi puheenjohtaja Mari Kiviniemi ehätti vakuuttelemaan, että puolue pysyy RKP:n viitoittamalla linjalla.
Kaikki asiasta tehdyt kyselyt ovat osoittaneet, että selkeä enemmistö suomalaisista haluaa muutoksen ruotsin kielen epänormaaliin ja epäterveeseen asemaan, jonka näkyvin ja ikävin ilmentymä on juuri ns. pakkoruotsi. Silti kaikki eduskuntapuolueet, perussuomalaisia lukuunottamatta, ovat sitoutuneet vallitsevaan tilanteeseen. Ne suorastaan kilvoittelevat siitä, kuka on RKP:täkin paavillisempi.
Tavallisen kansalaisen poliittinen kypsyys on vähäistä. Suurin osa suomalaisista jurnuttaa yksin tai kavereiden kanssa siitä, että kieliasialle pitäisi tehdä jotakin. Tilanteesta syytetään RKP:tä, suomenruotsalaisia, ahvenanmaalaisia, jopa Ruotsia. Todellinen syypää tilanteeseen on juuri se tavallinen kansalainen, joka vaaleista toiseen äänestää status quon säilyttäjiä. Vallitsevaan asiaintilaan sitoutuneiden puolueiden, siis kokoomuksen, kepun, demareiden, vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisten, äänestäminen on vallitsevan asiaintilan puolesta äänestämistä, ei tämä sen monimutkaisempi asia ole.
Asian myönteinen kääntöpuoli on, että ruotsin kieli ei suinkaan ole Jumalan suomalaisille langettama ies, jolle ei voi tehdä mitään. Ruotsin kielen asema saadaan purettua seuraavan vaalikauden aikana, jos ihmiset äänestävät sellaisia vaihtoehtoja, jotka sitoutuvat ajamaan muutosta. Minä ilmoittaudun tällaiseksi vaihtoehdoksi ja esitän alla konkreettisen ohjelman, jota tulen eduskunnassa ajamaan.
Ruotsin kielen asemaan kohdistuva arvostelu on usein tasoltaan hyvin matalaa. Esim. sellaista, että "pois pakkoruotsi!" ja "hurrit soutakoot Ruotsiin!". Ruotsin kielen asema perustuu lainsäädäntöön, joten sen aseman muuttaminen edellyttää tiettyjä lainsäädännöllisiä muutoksia.
Nuiva kielipoliittinen vaaliohjelma
Katson, että ruotsin kielen osaamisvaatimuksista valtion viroissa luovutaan, poislukien viranomaiset, joiden työtehtävät erityisesti edellyttävät tällaista kielitaitoa. Tämän myötä ruotsin kielen pakollinen opiskelu kaikilla koulutusasteilla lakkaa välittömästi. Suomenkieliset oppilaitokset voivat jatkossakin tarjota ruotsin opetusta resurssiensa ja kysynnän mukaan ja samoin ehdoin kuin muitakin vieraita kieliä.
Perustuslakia tulee muuttaa siten, että ruotsin kielen asema toisena, tasavertaisena kansalliskielenä lakkautetaan. Suomen valtion ainoaksi viralliseksi kieleksi jää suomen kieli. Valtion, siis hallituksen, eduskunnan ja virkakoneiston, ainoa työkieli on suomi.
Kunnallistasolla ruotsi voi säilyä virallisena kielenä pääsääntöisesti nykykäytännön mukaisesti mutta kuitenkin seuraavin poikkeuksin:
1) Nykyisistä yksikielisistä ruotsinkielisistä kunnista tulee kaksikielisiä. Muutoksen jälkeen Suomessa on suomenkielisiä ja kaksikielisiä kuntia.
2) Kaksikielisenä pidetään jatkossa kuntaa, jonka asukkaista vähintään 20 prosenttia on ilmoittanut äidinkielekseen ruotsin. Jos ruotsinkielisten osuus asukkaista jää tämän alle, heillä ei ole subjektiivista oikeutta saada kunnan viranomaisilta ruotsinkielistä palvelua. Mikäli heidän absoluuttinen lukumääränsä kuitenkin on merkittävä, kuten Helsingissä ja Turussa, kunnalle voidaan tarkemmin määriteltävin ehdoin säätää velvoite tarjota asioimistulkin palveluja.
Yleisradion ruotsinkielisen toiminnan osuus Ylen kokonaisbudjetista saatetaan vastaamaan ruotsinkielisten osuutta väestöstä.
Saamen kielten suhteen noudatetaan samankaltaista politiikkaa. Ottaen huomioon saamen kielten uhanalainen asema voidaan niiden elvyttämiseksi ja ylläpitämiseksi kuitenkin soveltaa joustavampia kriteereitä.
Ruotsinkielinen kouluverkosto voi toistaiseksi jatkaa toimintaansa nykyisin ehdoin. Ruotsinkielisten koulujen oppilaskohtainen rahoitusosuus ei kuitenkaan saa ylittää (eikä alittaa) suomenkielisten koulujen vastaavaa. Helsingin yliopistosta tulee yksikielinen, ja ruotsinkielisten erillinen sisäänotto lopetetaan.
Ahvenanmaan itsehallinnollisen maakunnan asema on otettava erilliseen uudelleentarkasteluun. Suomen kielestä tulee tehdä Ahvenanmaalla virallinen vähemmistökieli, ja maakunnan suomenkielisille tulee turvata ne perustavanlaatuiset kielelliset ihmisoikeudet, joihin Suomi on kansainvälisillä sopimuksillakin sitoutunut.
Suomi kuitenkin kunnioittaa Ahvenanmaan itsehallintoa. Mikäli suomen kielen ja suomenkielisten asemasta ei päästä sopimukseen, harkittavaksi tulee Suomen ja Ahvenanmaan valtioyhteyden katkaiseminen. Tulonsiirrot manner-Suomesta maakuntaan lopetetaan, ja Suomi sanoutuu irti Ahvenanmaan sotilaallisesta puolustamisesta. Maakunta voi halutessaan itsenäistyä tai etsiä uuden elättäjän vaikkapa Ruotsista.
Pitkän tähtäyksen tavoitteena on neuvotella Ruotsin kanssa sopimus kielivähemmistöjen aseman symmetrisestä järjestämisestä. Vastavuoroisuuden periaate kannustaa kumpaakin maata kohtelemaan suurinta kielivähemmistöään mallikkaalla tavalla.
Muutkin eduskuntavaaliehdokkaat voivat halutessaan osallistua tämän ohjelman muokkaamiseen ja sitoutua sen edistämiseen.
