Perheeseemme syntyi poikavauva lauantaina 22.3. klo 00.20. Tapahtumapaikkana oli kolmatta kertaa Kätilöopiston Haikaranpesä. Syntymään ei liittynyt dramatiikkaa, joten ei siitä sen enempää. Emme saaneet tällä kertaa perhehuonetta, ja lähdimme samana päivänä kotiin.
En ryhdy mainostamaan vauvan suloisuutta, koska vauvat ovat yleensä suloisia lähinnä vanhempiensa mielestä, tai kertomaan mittoja, koska en käsitä, ketä kiinnostaa, miten pitkä tai painava jonkun toisen vauva on. Silti on todettava taas ihmetellen, että vauvat ovat a) todella pieniä, b) todella ufon näköisiä. Ufoisuus ei liity ainoastaan piirteisiin vaan siihen tapaan, jolla vauvat pällistelevät ympärilleen ja koukistavat ja ojentelevat varpaitaan ja sormiaan kuin hidastetussa filmissä. Sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan.
Ihmeellistä on myös se, että vaikka vauva ei ole varsinainen henkilö (ei selkeitä ominaispiirteitä eikä sanottavaa aivotoimintaa tai luonteenlaatua), siinä piilee predestinoitu henkilöpotentiaali. Se, minkä näköinen henkilö vauvasta joskus tulee, on sisäänrakennettuna sen punaisessa, epämääräisessä ja ufomaisessa olemuksessa, mutta silti tulevaa ulkonäköä ei pysty päättelemään tästä olemuksesta.
Olen pessyt tyttöjen pyllyjä ja vaihtanut niille vaippoja niin monta ziljoonaa kertaa, että uskallan sanoa tietäväni jotain hommasta. Poikavauva tuo mukanaan yllätyksiä ja eksoottista värinää kuten Seppo Simola sanoisi. Se esimerkiksi saattaa pissata kaaressa omalle naamalleen tai vaipanvaihtajan naamalle.
Haluaisin tässä yhteydessä todeta, että koetut raskaudet ja synnytykset ovat saaneet minut suuresti kunnioittamaan rouvaani. En tarkoita mitään yleistä kunnioitusta naisia kohtaan, koska mielestäni naisia (sen enempää kuin miehiäkään) ei tule ilman yksilöllisiä perusteita kunnioittaa. En tarkoita sitäkään, että pelkän synnyttämisen vuoksi ketään pitäisi kunnioittaa. Toki synnyttäminen on rankkaa ja kaikki synnyttäjät naisia, mutta toisaalta miehet joutuvat joskus sotimaan 40 asteen pakkasessa ja se on varmasti vähintään yhtä rankkaa. No, kaikki miehet eivät sodi 40 asteen pakkasessa, mutta toisaalta kaikki naiset eivät synnytä.
Kunnioitan rouvaani siksi, että hän on kantanut ja synnyttänyt kaikki lapsemme erittäin suurella tyylillä, järkähtämättä, rutisematta ja sätkyilemättä, vähäeleisesti, uhoamatta ja ilman marttyyrielkeitä. Hän on ymmärtänyt, että vaikka odottaminen on raskasta ja synnyttäminen sattuu, näin lapset on aina tuotettu, ja nainen on rakennettu kestämään se. Synnytyksissä on ollut suuren luomistapahtuman ylevyyttä, koska rouvastani kumpuava voima ja päättäväisyys on täyttänyt koko tilan. Olen tuntenut itseni hyvin pieneksi ja kokenut sitä, mistä englanninkieliset käyttävät sanaa awe. On ollut sellainen olo, että jos rouva suoriutuu tuosta, minun on vähintäänkin otettava tussari olalle ja lähdettävä metsästämään perheelle suurriistaa.
Riistasta tuli mieleeni, että yksi isyysloman ja täydellisen keittiövastuun eduista on mahdollisuus kokata kaikkea sellaista, mitä ei muuten ehdi tai viitsi tehdä. Ruuan laittaminen on myös palkitsevaa, koska imettävä nainen syö kuin elefantti. Tänään olen metsästänyt lihakaupoista pässin kiveksiä, mutta niitä ei ilmeisesti ole saatavilla. Ovat kuulemma herkullisia.
Kiitän kaikkia lukijoita onnitteluista, kuten myös kollektiivisesti ja lämpimästi kaikkia aiemmin maaliskuussa kirjoitusteni doc-konversioon osallistuneita vapaaehtoisia. Palaamme asiaan.
Ps. Huomaan, että Mikko Ellilä on tänään tuomittu sakkoihin kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Kuten aiemmissa keskusteluissa on todettu, Ellilän tuomio osoittaa, että kaikki syyttäjä Mika Illmanin ajama menee tällä hetkellä läpi käräjäoikeuksissa. Odottakaamme rauhassa hovioikeuden ratkaisua.