11-vuotias tyttö kuoli Helsingin Viikissä runsas viikko sitten. 25-vuotias mies ajoi tytön ylitse 2,25 promillen humalassa tämän ollessa ylittämässä suojatietä. Mies pakeni paikalta, mutta hänet löydettiin myöhemmin työpaikaltaan. Häntä epäillään ainakin törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä rattijuopumuksesta.
Myöhemmin kävi ilmi, että miehellä oli entuudestaan kuusi rattijuopumustuomiota. Hän on saanut niistä sakkoja, ehdollista vankeutta ja yhdyskuntapalvelua.
Turun Sanomien toimittaja kyseli tänään, pitäisikö ottaa käyttöön "nollatoleranssi" ja pudottaa rattijuopumuksen raja nykyisestä 0,5 promillesta 0,2:een.
Rattijuopumukseen reagointi promillerajaa laskemalla on suunnilleen yhtä älykästä kuin ylinopeuksiin reagointi nopeusrajoituksia pudottamalla. Viikin yliajajalla oli alkoholia veressään 2,25 promillea. Miksi hän piittaisi tiukemmista rajoista, kun hän ei piittaa nykyisistäkään?
Siitä voitaneen lähteä, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on autoja ja alkoholia, rattijuopoista ja heidän aiheuttamistaan tragedioista ei päästä kokonaan eroon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei mitään voisi tai pitäisi tehdä. Nykyisen rangaistuskäytännön ongelma on yhtäältä siinä, että ehdollisilla tai muutaman kuukauden ehdottomilla tuomioilla ei ole minkäänlaista ennaltaehkäisevää tai ojentavaa vaikutusta, toisaalta taas siinä, että seuraamukset - kuten kortin määräaikainen hyllyttäminen - eivät millään tavalla estä rattijuoppoa jatkamasta rattijuopottelua.
Haetaan vertailukohdaksi eräs toinen potentiaalisesti vaarallinen mekaaninen laite, nimittäin ampuma-ase. Sellaisen hallussapito on luvanvaraista, samoin kuin autolla ajaminen. Jos ampuma-aseen haltija tekee aseellaan rikoksen, aivan minkä hyvänsä rikoksen, hän menettää paitsi hallussapitolupansa (pysyvästi) myös aseensa rikoksentekovälineenä valtiolle.
Vaikka suhtaudun periaatteellisen nuivasti kaikenlaiseen yksityisautoilunvastustamiseen, joudun olemaan myös sitä mieltä, että miehen oikeus autoonsa on nykyään hiukan turhan pyhä oikeus. Jos autoa käytetään rikoksentekovälineenä, se pitäisi tuomita rikoksentekovälineenä valtiolle, heti ensimmäisestä kerrasta ja korvauksetta. Tämä olisi oikeudenmukaista ja linjassa muihin rikoksentekovälineisiin liittyvän käytännön kanssa, minkä lisäksi sillä - toisin kuin kortin hyllyttämisellä - olisi todellista vaikutusta liikenneturvallisuuteen. Jatkaakseen humalassa ajamista rattijuopon pitäisi hankkia tarkoitusta varten uusi auto jokaisen käryn jälkeen.
Menettämisseuraamus nousee silloin tällöin keskusteluun. Olen nähnyt sitä vastustettavan lähinnä kahdesta syystä: a) auton merkittävästä rahallisesta arvosta johtuen tällainen seuraamus olisi kohtuuton; b) ihminen tarvitsee autoaan esim. työssäkäyntiin.
Kumpikin argumentti on aika huono. a) Jos tapat toisen ihmisen humalassa kymmenien tuhansien eurojen arvoisella antiikkisella katanalla, menetät sen valtiolle aivan yhtä varmasti kuin menettäisit keittiöveitsesi. b) Suomi on täynnä työssäkäyviä ihmisiä, jotka eivät omista autoa. He käyttävät julkisia kulkuvälineitä tai pyöräilevät.
Lisäksi, ja mikä tärkeintä, kumpikin peruste voidaan tyrmätä sillä, että auton menettäminen olisi puhtaasti rattijuopon oma valinta. Ei kukaan pakota häntä ajamaan humalassa.
Myös rangaistuskäytännössä olisi toivomisen varaa, eikä tämä koske ainoastaan humalassa ajavia. Muistamme vielä, kuinka tuolloin 31-vuotias toimitusjohtaja ajoi elokuussa 2002 Huopalahdentiellä päin punaista valoa ja tappoi suojatietä ylittämässä olleen 9-vuotiaan tytön. Kuljettaja sai törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 18 kuukauden ehdottoman tuomion, josta hän ensikertalaisena istui puolet, yhdeksän kuukautta.
On huomionarvoista, että rikoslain mahdollistama maksimirangaistus pelkästä törkeästä kuolemantuottamuksesta olisi kuusi vuotta vankeutta.
On mahdotonta sanoa, olisiko kovemmilla tuomioilla pelotevaikutusta. Rangaistus on kuitenkin myös hintalappu, jonka yhteiskunta lätkäisee rikoksen uhrille. Huopalahdentien 9-vuotias uhri oli yhdeksän kuukauden istumisen arvoinen. Ei ollut tytön henki "hinnan kiroissa", kuten Kalle Päätalo kirjoittaisi.
Osa hallituksen ministereistä heräsi Viikin yliajon jälkeen kannattamaan pakollista alkolukkoa rattijuopumuksesta kärynneille. Tämä on mielestäni hyvä ja kannatettava hanke, joskaan ei yhtä hyvä kuin auton automaattinen menetys olisi.