Kuten olemme saaneet hiljattain kuulla, Jakomäen kunnallinen uimahalli Helsingissä on sulkenut lauantaipäivisin ovensa pääasialliselta rahoittajaltaan, suomalaiselta veronmaksajalta. Lauantaipäivän uintivuoro on varattu "maahanmuuttajanaisille".
Sanottakoon alkuun, että minä itse en tarvitse Jakomäen uimahallia, ja että ongelma ei mielestäni ole ennen kaikkea käytännöllinen vaan periaatteellinen. Sanottakoon myös se, että periaatteellinen ongelma ei ole maahanmuuttajien käynti uimahallissa vaan etnisyyteen perustuvat porttikiellot ja käyttörajoitukset, joita kaiketi yleisesti pidetään huonona asiana.
Otetaan Jakomäen uimahallin ilmoitus kirjaimellisesti. Lauantai on varattu "maahanmuuttajanaisille". Tarkoittaako tämä, että sisään päästetään ruotsalaiset, saksalaiset, amerikkalaiset, nigerialaiset ja japanilaiset naiset mutta ei suomalaisia? Mitä mieltä sellaisessa olisi?
No ei mitään, eikä siitä tietenkään ole kyse. Kyse on muslimeista, jotka a) haluavat uida vain omiensa seurassa ja b) eivät halua uida vääräuskoisten seurassa. Asiallisempaa olisi siis kertoa, että lauantaipäivän vuoro on varattu "musliminaisille". Vielä asiallisempaa olisi ilmoittaa, että päivä on varattu "muslimifundamentalisteille", koska huomattavalla osalla muslimeista, esimerkiksi tataareilla, ei ole vaikeuksia uida vääräuskoisten kanssa. Ne, joilla on vaikeuksia uida miesten seurassa, ovat tähän asti voineet käydä vaikkapa Yrjönkadun uimahallissa, jossa naisille on oma vuoronsa.
En lainkaan moiti muslimifundamentalisteja siitä, että he haluavat uida keskenään ja erossa vääräuskoisista. Ihmisessä on taipumus partikularismiin ja rasismiin, ja alkukantaisissa kulttuureissa nämä piirteet kukkivat rehevämmin kuin länsimaisessa Kulttuurittomassa Kulttuurissa™. Kuten Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja Kimmo Oksanen sanoi niistä suomalaisista, jotka haluaisivat romanialaiset kerjäläiset pois Helsingin katukuvasta:
"Saahan sitä haluta, mutta ei se mitään merkitse."
Näistä lähtökohdista ihmettelen syvästi, miksi se, että maahanmuuttajat haluavat jotain, merkitsee niin paljon. Niin paljon, että Demarinaiset tekee aloitteen apartheid-käytännön aloittamisesta kunnallisessa uimahallissa. Koska siitähän tässä on kysymys, puettiin asia miten kauniiksi sanoiksi hyvänsä. "Vain muslimeille" uimahallin ovessa ei eroa millään tavalla kyltistä "Vain valkoisille" johannesburgilaisessa puistonpenkissä.
Miksi haluavalle maahanmuuttajalle on mahdotonta sanoa, että saahan sitä haluta? Edes silloin, kun maahanmuuttajan halujen tyydyttäminen on ristiriidassa yleisesti kannatettujen periaatteiden, kuten tässä tapauksessa tasa-arvon ja syrjimättömyyden, kanssa. Tai silloin, kun se ei millään tavoin palvele maahanmuuttajien integroitumista.
Minua kiinnostaisi suuresti tietää, onko tällaiset järjestelyt tarkoitettu siirtymävaiheen ilmiöksi vai pysyväiskäytännöksi. Jos ne on tarkoitettu pysyviksi, mihin vedetään raja? Entä jos muslimifundamentalistit haluavat paitsi olla uimatta vääräuskoisten kanssa myös asioida supermarketeissa, käydä elokuvissa ja matkustaa julkisissa liikennevälineissä ainoastaan uskonveljiensä ja -sisartensa seurassa? Milloin heille sanotaan, että saahan sitä haluta?
Miten muslimien kuvitellaan sopeutuvan perustaltaan maalliseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jos yhteiskunta ruokkii heidän uskonnollista ja rasistista isolationismiaan?
Jotkut ovat halunneet nähdä asian niin, että on kohtuullista antaa muslimeille yksi uintipäivä viikossa, kun kantaväestöllä niitä päiviä on viisi. Mutta eihän se asia ole näin. Ovet ovat auki muslimeille kaikkina kuutena päivänä. Arkipäivien uintivuoroja ei ole varattu "vain kantaväestön edustajille".
Rikoslain 11. luvun 9. pykälä sanoo seuraavaa (lihavoinnit minun):
"Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Syrjinnän perusteena Jakomäen uimahallissa on ilmoituksen mukaan kansallinen alkuperä (= ei-maahanmuuttajuus) ja tosiasiallisesti uskonto (= ei-muslimius). Kumpikin on syrjintäkriteerinä laiton, ellei esitetä "hyväksyttävää syytä". Jakomäen tapauksessa syynä on se, että muslimit eivät halua uida vääräuskoisten seurassa. Onko tämä hyväksyttävä syy? Jos on, miksi se, että ravintola ja ravintolan asiakkaat eivät halua romaneja tai mustia ravintolaan, ei ole hyväksyttävä syy olla päästämättä romaneja tai mustia ravintolaan?
Uimahalli on sentään julkinen laitos, toisin kuin ravintola, joka on yksityinen yritys.
Lyhyesti sanottuna: Miksi yhteiskunta ymmärtää ja tukee muslimien halua eristäytyä toisuskoisista, jos samanlaiset haluamiset kantaväestön taholta ovat tuomittavia?
Siirrytään lopuksi periaatteelliselta tasolta käytännölliselle tasolle. Lapsiperheelle, jonka vanhemmat käyvät työssä, vapaapäivät ovat tyypillisesti ainoa tilaisuus käyttää uimahallin kaltaisia julkisia palveluja. Miksi burkha-naisille, jotka noin sataprosenttisesti eivät käy työssä, on varattu Jakomäen uimahallissa juuri lauantai? He, toisin kuin työssä käyvät suomalaiset, ehtisivät halliin minä tahansa viikonpäivänä. Onko todennäköistä, että tällainen kiusanteko lisää Jakomäessä asuvien suomalaisten myönteistä suhtautumista muslimeihin ja siten edistää hyviä etnisiä suhteita?
Vai eikö tämä ole tarkoituskaan? Suomalaisessa yhteiskunnallisessa perinteessähän mikään ei lisää tiedostavan eliitin moraalista säteilyä yhtä tehokkaasti kuin vieraan kumartaminen ja omalle rahvaalle vittuilu.
Muistutan vielä lopuksi, että Jakomäen uimahallin uskonnollinen segregaatio on toteutettu Demarinaisten aloitteesta. Demarinaiset koostuu "kaikenikäisistä, edistyksellisistä naisista". Demarinaisten tavoitteena on "tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja moniääninen yhteiskunta". Demarinaiset haluaa "edistää feminismin kautta sukupuolikriittisen näkökulman esilletuloa".