8.2.2006

Vielä Oikeasta Islamista ja vastuukysymyksistä

Muslimisaarnaaja Abu Hamza, Britannian kansalainen, tuomittiin tiistaina Lontoossa seitsemäksi vuodeksi vankilaan. Tuomionsa kärsittyään Hamza luovutetaan Yhdysvaltoihin, missä häntä uhkaa sadan vuoden vankeustuomio. On siis pientä toivoa siitä, että Hamzaa ei aivan pian nähdä tekemässä sitä, mitä hän on viimeiset viisitoista vuotta tehnyt, joskin on oletettavaa, että ihmisoikeusväki herää puolustamaan Hamzan oikeuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun hän joutuu amerikkalaisten käsiin.

Finsbury Parkin moskeijassa saarnannut Hamza on mm. kehottanut seurakuntalaisiaan tappamaan juutalaisia ja kristittyjä, kertonut "Allahin janoavan verta", iloinnut julkisesti terrori-iskuista, värvännyt ja rahoittanut nuoria miehiä terroristikoulutukseen Afganistaniin sekä pitänyt hallussaan aseita, väärennettyjä passeja, luottokortteja ja shekkivihkoja. Hamza kertoo poliisien kolme vuotta sitten todenneen hänelle, että hänellä on sananvapaus, eikä hänen saarnojensa sisältö kuulu viranomaisille.

On mielenkiintoista, joskaan ei enää erityisen yllättävää, että Hamza on saanut kaikessa rauhassa kiihottaa kuulijoitaan pyhään sotaan, vaikka "Finsbury Parkin moskeija on tunnettu kiihkomuslimien majapaikkana". Tämänkin oikeudenkäynnin varsinainen anti on kuitenkin muslimiveljien reaktio. Jaakko Hämeen-Anttilan ja kumppaneiden mielestä Hamza epäilemättä edustaa Väärää Islamia eikä sitä rehellisten, mukavien ja työtätekevien ihmisten yhteisöä, jonka Valtava Enemmistö muslimeista muodostaa. Brittiläiset muslimijärjestöt olivat vähän eri mieltä. Islamilainen ihmisoikeuskomitea katsoi saarnaajan joutuneen ajojahdin uhriksi. Hesari muistuttaa luonnollisesti, etteivät muslimijärjestöt "täysin tyrmänneet" tuomiota. Niiden mielestä on kuitenkin kyseenalaista, voidaanko Hamza tuomita vankeuteen edellä listatuista teoista. Itse syytteitä kukaan ei ole kiistänyt.

Jos Britannian muslimijärjestöt, edes keskiarvoisesti, edustavat Oikeaa Islamia, Oikea Islam pitää Hamzaa uhrina ja näin ollen hänen tekemisiään ainakin enemmän tai vähemmän suvaittavina. Jos tämä tulkinta kuitenkin on Väärää Islamia, kuka sitä Oikeaa sitten oikein edustaa? Voiko olla niin, että kaikki mielipiteensä esittäneet muslimijärjestöt ja imaamit ovat islamin suhteen väärässä ja Jaakko Hämeen-Anttila oikeassa? Keneltä hän saanut valtuudet toimia islamin ylimpänä tulkitsijana länsimaailman yleisölle?

Islamilainen ihmisoikeuskomitea katsoo, että "oikeudenkäynnistä tehtiin teatteria, ja hänestä (Hamzasta) tehtiin paholainen koukkukäsineen ja yksine silmineen". Minua kiinnostaisi kovasti tietää, mitä tämä kommentti tarkoittaa. Onko tuomioistuimen syytä, että Hamzalla on koukkukäsi ja yksi silmä? Onko tuomioistuimen syytä, että Hamza on toiminut tavalla, jota suuri yleisö luultavasti pitää "paholaismaisena"? Vai tarkoitetaanko sitä, että yksikätisiä ja yksisilmäisiä vihanlietsojia tulisi kohdella oikeudessa eri tavoin kuin muita? Vai tarkoittaako (tämäkään) heitto yhtään mitään? Roiskaistiinko se siksi, että mitään muutakaan sanomista ei ollut?

Minua on viime päivinä ihmetyttänyt, mikä varsinaisesti on länsimaalaisten ymmärtäjien kanta kollektiiviseen syyllisyyteen. Tanskan hallitukselta vaaditaan anteeksipyyntöä Jyllands-Postenin julkaisemista pilakuvista. Hallitus on kansaa edustavan parlamentin toimeenpaneva komitea, joten edustuksellisen demokratian näkökulmasta anteeksipyyntöä edellytetään Tanskan kansalta. Ajatus siis on, että tanskalaiset ovat kollektiivisesti syyllisiä islamin loukkaamiseen. Tästä seuraa deduktio, että "suvaitsevainen" maailmankatsomus tunnustaa kollektiivisen syyllisyyden käsitteen. Saksalaiset ovat toistuvasti pyytäneet juutalaisilta anteeksi holokaustia, amerikkalaiset ovat pyytäneet anteeksi sisällissodan lopettamaa neekeriorjuutta, ja eurooppalaiset ovat pyytäneet anteeksi siirtomaa-ajan vääryyksiä Afrikassa. Koska nykyisillä saksalaisilla, amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla ei ole mitään tekemistä holokaustin, neekeriorjuuden tai siirtomaaherruuden kanssa, voidaan tehdä toinen deduktio: "suvaitsevainen" maailmankatsomus tunnustaa kollektiivisen ja periytyvän syyllisyyden käsitteen.

Koska ajatteluni on pikemminkin sekulaaris-individualistista kuin vanhatestamentillista, en pidä ajatuksesta, että ihmiset olisivat vastuussa kanssaihmistensä tai esi-isiensä synneistä. Hyväksyn kuitenkin sen, että toistakin mieltä voidaan olla. Minua häiritsee se, että kollektiivinen ja periytyvä syyllisyys näyttää koskevan ainoastaan valkoihoista länsimaalaista. Kun muslimit räjäyttävät New Yorkissa, Balilla, Madridissa ja Lontoossa, tai puukottavat ja ampuvat kaikkialla, vastuullisia ja tilivelvollisia ovat vain ne, jotka fyysisesti painoivat nappia tai liipaisinta. Jos muu muslimimaailma tuomitsisi nämä teot, tällainen ajattelu, edellä kuvatun ajatusmaailmani lähtökohdista, kelpaisi minulle. Mutta tuomiota ei kuulu, eivätkä "suvaitsevaiset" sellaista edes edellytä. Tanskalaiset ovat kollektiivisesti vastuussa Jyllands-Postenin piirroksista, ja mikäli arkkipiispa Jukka Paarman anteeksipyynnöstä voidaan mitään päätellä, myös me olemme syyllisiä. Muslimit eivät kuitenkaan ole kollektiivisesti vastuussa siitä, että muslimit polttavat, räjäyttävät ja tappavat ympäri maailmaa. Heidän tapauksessaan ei saa yleistää eikä demonisoida.

Kun tanskalaislehti julkaisee pilakuvan ja muslimit ryhtyvät tuhoamaan, ensisijainen ongelma ei ole tuhoaminen vaan pilakuva. Kun muslimit tuhoavat ja länsimaalaiset alkavat pitää islamia väkivaltaisena uskontona, ensisijainen ongelma ei ole tuhoaminen vaan länsimaalaisten asenteet. Toisin sanoen, keskeinen ongelma, johon pitää puuttua, voi olla joko aktio tai reaktio. Valinta ei perustu siihen, kumpi on laajamittaisempi tai aiheuttaa enemmän hävitystä ja kuolemaa, vaan ainoastaan siihen, kuka aktion tai reaktion takana on. Kaikissa tapauksissa ongelma on länsimaalaisissa, joko siksi, että he tekivät väärin, tai siksi, että he reagoivat väärin.

Keskeinen kysymys on mielestäni se, mitä kollektiiviseen syyllisyyteen liittyvä kaksoisajattelu kertoo "suvaitsevaisista" ja heidän omasta suhtautumisestaan islamiin ja muslimeihin. Johtuuko muslimien syyllisyyden yksilöllisyys ja länsimaalaisten syyllisyyden kollektiivisuus siitä, että muslimit ja länsimaalaiset ovat eri arvoisia, vai siitä, että muslimeilta ei voi vaatia yhtä paljon kuin meiltä? Onko joku valmis myöntämään jommankumman näkemyksen ääneen, vai löytyykö kaksoisstandardille jokin muu selitys, jota minä en ole vielä oivaltanut?

Hyväksyn kyllä sen, että kantakahvilaani pyörittävä arabi ei ole vastuussa islamin aiheuttamasta hävityksestä. Haluaisin kuitenkin tietää, miksi minä sitten olen vastuussa menneisyyden rotusorrosta, tai nykysaksalainen holokaustista. Anteeksipyynnön vaatiminen sisältää ainakin minun mielestäni väitteen syyllisyydestä.

Iranilainen valtalehti on päättänyt reagoida Muhammed-kiistaan kypsän islamilaisella tavalla, tilaamalla holokaustia käsitteleviä pilapiirroksia. Islamin suurin myönteinen anti maailmalle on sen vihamielinen suhtautuminen juutalaisiin. En sano tätä siksi, etten uskoisi holokaustin tapahtuneen, enkä siksikään, että pitäisin sitä iloisena tapahtumana, vaan ainoastaan siksi, että islamilainen antisemitismi saa länsimaalaiset huruilijat kiemurtelemaan huvittavalla tavalla. Juutalaisia iranilaisten höpinät eivät varmasti häiritse, koska he ovat katselleet naapureidensa touhuja jo 60 vuotta. Sen sijaan on ilahduttavaa nähdä, kuinka EU:n kukkahattutädit ja -sedät pyytelevät anteeksi juutalaisten tuhoa kiljuvilta ja Hitleriä ylistäviltä imaameilta ja tuomitsevat samalla vankilaan EU-parlamentaarikko Bruno Gollnischia, joka julkesi ehdottaa, että holokaustista pitäisi voida tehdä riippumatonta, kiihkotonta tutkimusta.

Anteeksi, kaikki. Oikein todella paljon. Siis vielä kerran anteeksi.


Takaisin