13.1.2012

On rotumme synkkä ja siksi jää

Kun maassamme tapahtuu mieliä kuohuttavia väkivallantekoja, tiedostaville päätoimittajille ja kolumnisteille tulee ylittämätön kiusaus käyttää niitä todistuksena kansakuntamme erinomaisesta kelvottomuudesta. Onhan "suvaitsevaista" ja "edistyksellistä" paitsi puhua hyvää ulkomaalaisista myös puhua pahaa suomalaisista.

Muutama päivä sitten vuonna 1974 syntynyt mies surmasi vaimonsa ja kaksi lastaan Helsingin Laajasalossa. Vastaavia tragedioita on tapahtunut (ilmeisesti) poikkeuksellisen paljon viimeisen vuoden aikana.

Minulla ei ole selitystä näihin tekoihin eikä keinoa niiden estämiseen, mutta kommentoisin muutamalla sanalla Hannu Virtasen laatimaa pääkirjoitusta Savon Sanomissa 12.1.2012. Virtanen:

Suomi on väkilukuun suhteutettuna maailman väkivaltaisimpia valtioita. Tästä saatiin lyhyen ajan sisällä kolme järkyttävää muistutusta.

[...]

Vaikka maailmallakin sattuu perhesurmia, jotenkin vain tuntuu, että me suomalaiset olemme tässä mielessä ainutlaatuisen synkkää rotua. Elämme ylhäisessä yksinäisyydessämme ikävällä tavalla. Me olemme väkivaltainen kansakunta emmekä näköjään muuksi muutu.

"Jotenkin tuntuu."

Olen aiemmissakin kirjoituksissani nostanut esiin "etnopositiivisen eksistenssin" periaatteen. Tietyt asiat ovat olemassa silloin, kun niiden olemassaolo antaa mahdollisuuden suomalaisten yleistävään ja leimaavaan mollaamiseen. Sen sijaan niitä samoja asioita ei ole olemassa silloin, kun niiden olemassaolo mahdollistaisi vastaavien yleistävien tulkintojen tekemisen muista kuin suomalaisista. Tässä tapauksessa tällaisia asioita ovat tietenkin "rodut" ja "kansalliset erityispiirteet".

Jos edelläolevan kaltaisia lauseita esitettäisiin vaikkapa jostakin maahanmuuttajakansallisuudesta, kyseessä olisi ilmeinen vihapuhe, olisivat lauseet tilastollisesti tai muulla tavoin kuinka perusteltuja hyvänsä. Voi tehdä kokeen muodostamalla Virtasen arvioista uusia versioita:

"Vaikka muutkin kansat tekevät [lisää tähän negatiivinen teko], jotenkin vain tuntuu, että [lisää jokin Suomessa majaileva etninen vähemmistö] ovat ainutlaatuisen [lisää negatiivinen adjektiivi] rotua. [Lisää etninen vähemmistö] ovat [lisää negatiivinen adjektiivi] kansakunta eivätkä näköjään muuksi muutu."

En kuitenkaan suosittele muunnelman julkaisemista, ainakaan omalla nimellä. Kuten muistamme, sanomalehti Kaleva julkaisi kolme ja puoli vuotta sitten, Rovaniemellä tapahtuneen murhan jälkitunnelmissa, itseruoskintapääkirjoituksen, jossa todettiin, että "päissään tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre". Tuodakseni esiin, yhtäältä, tällaisten yleistysten loukkaavuuden ja, toisaalta, eri väestöryhmien eriarvoisen aseman tiedonvälityksessä laadin Kalevan pääkirjoituksesta mukaelman, jossa "suomalaiset" oli korvattu "somaleilla" ja "päissään tappaminen" "ohikulkijoiden ryöstämisellä ja verovaroilla loisimisella".

Kuten opimme, tällaisen kaksinaismoralismin arvostelu johtaa syytteeseen "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan". Sanomalehti Kalevaa vastaan eivät syyttäjäviranomaiset ole tähän päivään mennessä ryhtyneet toimenpiteisiin.

Oleellisempaa on kuitenkin se, että Virtasen esittämät yleistykset ovat paitsi loukkaavia myös perättömiä. Samoja valheita kierrätetään vuodesta toiseen, vaikka ne on toistuvasti osoitettu virheellisiksi. Virtaselle on tosin annettava papukaijamerkki siitä, että yleensä Suomea väitetään "vain" yhdeksi Euroopan väkivaltaisimmista maista. Virtasen tutkimukset ovat paljastaneet, että Suomi on ainutlaatuisen väkivaltainen globaalissa vertailussa, johon sisältyvät esimerkiksi Afrikka ja Etelä-Amerikka.

Pyörää on turha keksiä uudelleen. Käsittelin samaa aihetta päivää vaille tasan kaksi vuotta sitten, ja kopioin lopuksi osan tuolloisesta kirjoituksestani:

Kuulemme jatkuvasti, että Suomi on ellei nyt koko maailman niin ainakin ehdottomasti Euroopan väkivaltaisin maa. Ennen kaikkea naiset ovat vaarassa. Suomalaismies hakkaa ja tappaa rutiininomaisesti sekä suorittaa vuosittain 15 000 piiloon jäävää raiskausta.

Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö arvioi näitä stereotypioita Hesarin Vieraskynä-palstalla 12.1. ja tuo keskusteluun häiritseviä tosiasioita. Henkirikosten osalta Venäjä, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä sekä Baltian maat painivat omissa sarjoissaan. Lopuissa 29 Euroopan maassa surmattiin vuosittain sataatuhatta henkeä kohti keskimäärin 1 nainen ja 2 miestä. Naisten osalta Suomi on hyvin lähellä keskiarvoa (1,2/100 000), miesten osalta reilusti sen yli (3,2/100 000). Jos Länsi-Euroopaksi lasketaan entisen itäblokin ulkopuolinen Eurooppa, Suomi johtaa miessurmien osalta länsieurooppalaista sarjaa. Naissurmien osalta Belgia ja Luxemburg vievät voiton.

Henkirikosten sukupuolittuneisuus yhdistää Suomen Itä-Eurooppaan: lännessä yhtä naista kohti tapetaan kaksi miestä, Suomessa (kuten esim. Baltiassa) yhtä naista kohti kuolee lähes kolme miestä. Suomi on siis tilastojen valossa miehille melko vaarallinen maa, mutta kyse lienee tilastoharhasta: tyypillisessä suomalaisessa henkirikoksessa Raipe tuikkaa Reiskaa keittiöveitsellä, alkoholilla oli osuutta tapahtumiin, eikä teolle löytynyt tutkinnassa motiivia. Tavallisen suomalaisen, oli tämä mies tahi nainen, mahdollisuus joutua henkirikoksen uhriksi on hyvin vähäinen.

Naisten kannalta Suomi on varsin tyypillinen länsieurooppalainen yhteiskunta.

Pari päivää vanhan uutisen mukaan miehet ja naiset ovat törkeän parisuhdeväkivallan tekijöinä jotakuinkin tasoissa. Naisia kuolee enemmän perheväkivaltaan, mutta henkirikoksen yrityksiä naiset tekevät vähintään yhtä paljon, joten ero selittynee ennen kaikkea erolla fyysisessä voimassa.

Lievään perheväkivaltaan miehet syyllistyvät tilastojen mukaan naisia useammin. Toisaalta tilastojen todistusvoima voidaan tältäkin osin kyseenalaistaa, sillä on selvää, että miehellä on naista korkeampi kynnys tehdä parisuhdeväkivallasta rikosilmoitusta. Turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen:

"Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua."

Mitä tästä kaikesta opimme? Toisin kuin tiedotusvälineet haluavat sinun uskovan, Suomessa ei eurooppalaisittain ole poikkeavan paljon aseita. Suomalaiset eivät myöskään tee niillä poikkeavan paljon rikoksia. Suomi ei ole millään mittarilla Euroopan väkivaltaisin maa, varsinkaan ei naisten kannalta. Parisuhdeväkivalta ei ole mikään suomalainen erityisongelma, eikä se varsinkaan kohdistu pääasiassa naisiin.

Sen sijaan on merkkejä siitä, että perheväkivalta on eräiden maahanmuuttajaryhmien erityisongelma. Kun huomioidaan eräissä ryhmissä vallitsevat asenteet naista ja tämän asemaa kohtaan, tieto ei oikeastaan ole kovin yllättävä.

On hassua, että tällaisilla puheenvuoroilla ja uutisilla ei ole mitään vaikutusta aiheista käytävään keskusteluun. Samojen virheellisten kliseiden veivaaminen jatkuu kuten ennenkin. Suomalaisessa yhteiskunnassa on virallisia uhriryhmiä, nimittäin maahanmuuttajat ja naiset, sekä yksi virallinen pahantekijä ja syyllinen: suomalainen mies. Doktriini edellyttää, että suomalainen mies tekee paljon viharikoksia sekä hakkaa ja raiskaa naisia. Kun tilastot ja numerot eivät tue tätä oletusta, rutiininomainen vastaus kuuluu: Viharikoksia kyllä tapahtuu kaiken aikaa, niitä vain ei ilmoiteta poliisille. Naisia kyllä hakataan ja raiskataan ihan koko ajan ja herkeämättä, mutta nämäkin rikokset jäävät piiloon.

Siihen on vaikea sanoa mitään.


Takaisin