Syyskuisessa kirjoituksessani sivusin uutista Koneen Säätiön rahoittamasta ja Itä-Suomen yliopiston vetämästä hankkeesta, jossa tutkijat ja journalistit yhdessä pyrkivät tuomaan "suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun uutta, positiivista sävyä". Somaleja on tarkoitus tarkastella "suomalaisen rajaseudun asuttajina ja elävöittäjinä".
Hankkeeseen liittyvässä uutisessa haastateltiin Itä-Suomen yliopiston tutkijaa, dosentti Päivi Harista, jonka mukaan "nykyinen maahanmuuttokeskustelu on jännitteistä ja poteroihin kaivautunutta".
Vuonna 2012 Suomen Akatemia myönsi dosentti Päivi Hariselle 600 000 euroa "somalimaahanmuuttajien kansallisuuskokemuksia vertailevaan tutkimukseen".
Dosentti Harinen kuuluu ns. "rasismitutkijoiden" kategoriaan. Vuoden 2013 alkupuolella hän, yhdessä monen muun "rasismitutkijan" kanssa, valitti saamistaan uhkaus- ja solvauskirjeistä sekä "hyökkäyksistä sosiaalisessa mediassa". "Rasismi on rikos", sanoi Päivi Harinen.
En tiedä, minkä lakipykälän mukaan rasismi olisi rikos.
Rikollisuudesta huolestunut dosentti Harinen, joka on myös vihreiden kaupunginvaltuutettu Joensuun valtuustossa, tuomittiin tämän vuoden lokakuussa vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kavalluksesta. Joensuun käräjäoikeuden tuomion mukaan Harinen oli anastanut iäkkäältä äidiltään 72 000 euroa.
Dosentti Harinen aikoo valittaa tuomiosta ja prosessin ajan pysytellä poissa valtuuston kokouksista. Vihreiden valtuustoryhmä ei ilmoita sanktioivansa valtuutettu Harista sen kummemmin.
Vertailun vuoksi voidaan mainita, että Ulvilan perussuomalaisten valtuustoryhmä erotti valtuutettu Tiina Ilveskosken jäsenyydestään tämän esiinnyttyä humalassa valtuuston kokouksessa ja syyllistyttyä sen jälkeen rattijuopumukseen.
Viime aikoina on ollut muutenkin liikkeellä hiukan sellaista, että ne, jotka mielellään verottavat, valvovat ja sormi pystyssä moralisoivat muita ihmisiä, eivät henkilökohtaisella tasolla pelaa aivan samoilla säännöillä. Vihreiden entistä ympäristöministeriä Ville Niinistöä eivät koskeneet aivan samat verovelvoitteet kuin tavallisia kuolevaisia. Vihreiden entistä kehitysministeriä Heidi Hautalaa eivät koskeneet aivan samat työnantajavelvoitteet kuin tavallisia kuolevaisia.
Odotamme mielenkiinnolla, vaikuttavatko 72 000 euron hairahdus ja vuoden mittainen vankeustuomio dosentti Harisen asemaan ja uskottavuuteen sen enempää vihreiden kuin "rasismitutkijoidenkaan" keskuudessa. Arvelen, että eivät vaikuta. Onhan kyse ilmeisestä vihahyökkäyksestä rasismitutkijaa (ja naista) vastaan.
Neljä vuotta sitten Psychological Science -aikakauslehti julkaisi artikkelin nimeltä "Do Green Products Make Us Better People?" ("Tekevätkö vihreät tuotteet meistä parempia ihmisiä?"). Moraalisissa valintatilanteissa vihreästi orientoituneet ihmiset käyttäytyvät huomattavasti huonommin kuin "tavalliset" verrokit. He ovat vähemmän ystävällisiä muita kohtaan ja varastavat ja huijaavat todennäköisemmin. Artikkelin kirjoittaneiden kahden kanadalaisen psykologin mukaan:
"Hyveelliset teot [kuten luomutuotteiden ostaminen] antavat oikeutuksen epäsosiaaliselle ja epäeettiselle käyttäytymiselle."
Vihreät ovat moraalisesti niin paljon muiden ihmisten yläpuolella, että heillä on varaa fuskata hieman. Ero peruskonservatiiviseen ihmiseen, kuten allekirjoittaneeseen, on siinä, että vihreällä sädekehällä varustettu ihminen ei aloita maailman parantamista omasta itsestään vaan muista ihmisistä. Tähän ilmiöön törmää usein vihreiden poliitikkojen kanssa niin pienissä kuin suurissa asioissa. He kulkevat nenä pystyssä, eivät vastaa tervehdyksiin ja kohtelevat töykeästi niin vääränmielisiä poliitikkoja kuin avustavaa henkilökuntaakin. Heillä ei liioin ole mitään estoja käyttää täysimääräisesti hyväkseen kaikenlaisia epäekologisia mukavuuksia, joita talo tarjoaa.
Yksi älyttömimmistä europarlamentaarikoille suoduista etuisuuksista on mahdollisuus käyttää "mustia autoja" kaikkeen liikkumiseen. Auton ja kuljettajan saa joko varaamalla etukäteen tai marssimalla suoraan autotalliin. Erityisen vähä-älyinen tämä käytäntö on Brysselissä, joka on muutenkin saasteinen ja tukossa, jossa on erittäin toimiva ja kattava julkinen liikenne, ja jossa on käytännössä ilmainen kaupunkipyöräjärjestelmä. (Netin kautta hankittava älykortti maksaa n. 30€, ja itse pyörän lainaaminen on ilmaista, jos sen palauttaa johonkin lukuisista pidikkeistä puolen tunnin sisällä käyttöönotosta. Telineitä on pitkin kaupunkia 100-200 metrin välein, joten pyörällä pääsee mistä vain mihin vain.)
Mepit suhaavat parlamentin autoilla paitsi aamulla töihin ja illalla kotiin myös lentokentälle ja sieltä pois. Lentokentän ovelta parlamenttirakennuksen ovelle (ja päinvastoin) pääsee sekä bussilla (4€) että junalla (8€). Jonkin verran meppejä näissä välineissä näkee, mutta ei koskaan vihreitä.
Strasbourgin kaupunki tarjoaa mepeille ja parlamentin henkilökunnalle täysistuntoviikoiksi (yksi viikko kuukaudessa) polkupyörän maksutta käyttöön. Strasbourgin viikoilla olen majoittunut pieneen hotelliin Kehlin pikkukaupunkiin Saksan puolelle Reiniä. Matkaa parlamenttitalolle on n. neljä kilometriä. Hissukseen ja hikoilematta pyöräillessä töihin pääsee n. 20 minuutissa. Samaan hotelliin on majoittunut suunnilleen ikäiseni saksalainen vihreä meppi. Tulimme aluksi hyvin juttuun ja keskustelimme epäpoliittisista asioista aamiaispöydässä. Sitten hän muuttui äkillisesti nihkeäksi, mahdollisesti saatuaan briiffauksen suomalaiselta kollegaltaan.
Kyseinen rouva lähtee joka aamu hotellilta parlamentin auton takapenkillä ja minä pyörällä. Totean tähän väliin, että en käytä pyörää ja julkista liikennettä ollakseni hyvä ihminen, tai siksi, että suhtautuisin periaatteellisen kielteisesti autoiluun, vaan siksi, että ruuhka ja bensiininkatku vähentävät viihtyisyyttä, eikä muutosta asiaan tule, ellei jokainen omalla kohdallaan arvioi, onko juuri hänen aivan pakko pahentaa tilannetta entisestään. Kun saksalainen vihreä oli kahtena aamuna katsellut lähtöä hotellin pihalta, hän kolmantena tuli hankalan näköisenä sanomaan, että hän on työskennellyt kotimaassaan todella ahkerasti kevyen liikenteen edistämiseksi. En ollut sanonut hänelle mitään enkä edes katsonut paheksuvasti, mutta hän tunsi tarvetta valaista asiaa.
Helsingin kaupunginvaltuustossa tunnetaan omituinen ilmiö, jota voitaisiin kutsua kello varttia vaille yhdentoista puheripuliksi. Valtuuston kokouksen venyessä yli klo 23:n valtuutetut saavat mennä kaupungin laskuun taksilla kotiin. Mikäli kokous uhkaa asian puolesta loppua hiukan ennen yhtätoista, vihervasemmalla syntyy usein palava tarve pitää pitkiä puheita asialistan hännillä olevista, erittäin toisarvoisista ja epäkiinnostavista aiheista.
Tällaista tällä kertaa. Raportoin varsinaisista parlamenttikuulumisista seuraavassa kirjoituksessa.