Aivan aluksi haluan toivottaa kaikille hyvää syksyä. Lähetän myös terveisiä niille lukuisille ihmisille, joihin olen tutustunut kesän perussuomalaistapahtumissa, etenkin Turussa ja Porissa.
Lukijat ovat lähetelleet ahkerasti uutisvinkkejä, ilmeisesti sen pelossa, että kirjoitusaiheet olisivat olleet vähissä. Syy pitkähköön kesätaukoon on kuitenkin ollut puhtaassa aikaansaamattomuudessa.
Kulunut kesä on ollut kiihkeän mutta epäsymmetrisen maahanmuuttokeskustelun aikaa. Epäsymmetrisellä viittaan siihen, että maahanmuuttokriittiset ovat vanhaan tapaansa jatkaneet maahanmuutto-ongelmien käsittelyä, kun taas suvaitsevainen rintama on jatkanut vääränlaisesta maahanmuuttokeskustelusta keskustelemista. Aihe on joka tapauksessa ollut hyvin esillä, mikä ei yllätä, koska vaalit lähestyvät, kansalaisten pinna kiristyy ja perussuomalaisten gallupkannatus kohoaa.
Metakeskustelun tämän kesän helmenä voitaneen pitää Ville Hytösen toimittamaa esseekokoelmaa Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?, johon ovat kontribuutioillaan osallistuneet Arja Alho, Jukka Hankamäki, Timo Hännikäinen, Sirpa Pietikäinen sekä kuumeisina vihamiehinäni kunnostautuneet Jussi Niemelä, Husein Muhammed, Jukka Mallinen, Katja Kettu ja Mike Pohjola.
Kirjan konsepti vaikuttaa hiukan hassulta. Mielestäni kirjoitan varsin selkeästi. Jos jollekulle silti jää epäselväksi, mitä tarkoitan, vastaan mielelläni kysymyksiin. Hytönen ei kuitenkaan ole pyytänyt konsultaatiota. Voidaan myös kysyä, miten monesta elävästä ihmisestä laaditaan tällaista selityskirjallisuutta, kuten myös sitä, miten tämän kirjan olemassaolo suhteutuu siihen, kirjoittajien yleisesti jakamaan näkemykseen, että olen täysin turha ja merkityksetön tyyppi.
Viimemainitun kysymyksen olen kyllä tainnut retorisesti esittää ennenkin.
Mitä kirjan sisältöön tulee, teosta voisi kai parhaiten luonnehtia hämmentäväksi tripiksi tekijöidensä mielenterveyteen tai sen puutteeseen. Varsinkin Niemelä ja Kettu käyvät niin kuumana, ettei kynä tahdo pysyä kädessä. Kettu kritisoi Hommaforumin maaliskuussa julkaisemaa mielipidetutkimusta:
"Yksi osoitus taitavasta mediatoiminnasta on Homma -foorumin 2010 teettämä mielipidetutkimus, joka mittaa kansalaisten asenteita maahanmuuttoa kohtaan. Valtamedian hyvin sisäistämän teesin mukaan kyse oli puolueettomasta tutkimuksesta. Todellisuudessa kysely tehtiin Homma-sivuston käyttäjille ja täten jo valmiiksi valikoituneelle kansanosalle [...] Valtamedia tarttui asiaan hanakasti ja Homma-sivuston jäsenet ilakoivat. Verkkosivujen keskustelijoiden maksama, Taloustutkimuksella teetetty kysely oli taitavaa julkisuuteen vaikuttamista. Spektaakkelin luonteeseen kuuluu, että tämän pseudotutkimuksen tuloksia reposteltiin valtamediassa laajasti."
Tällaiset väitteet antavat edustavan kuvan koko kyseisestä teoksesta. Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus oy, ja siihen haastateltiin normaalin käytännön mukaisesti vajaa tuhat satunnaisotannalla valittua, 18 vuotta täyttänyttä suomalaista koko maasta, Ahvenanmaata lukuunottamatta. Tämä olisi selvinnyt Katjalle varsin pienellä vaivalla. Lisätietoja tutkimuksen teosta antaa edelleen Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta.
Jussi Niemelä jatkaa osuvaa kritiikkiä puuttumalla siihen, että en käyttänyt asianajajaa oikeudenkäynnissäni:
"Halla-aho köyhänä apurahatutkijana ei joko kehtaa hankkia oikeusapua; tai sitten hänen vaimonsa suku voi pahastua, josko asianajajan palkkiot pitääkin maksaa appivanhempien pussista."
Miettikääpä sitä. Pajatson tyhjentää ehkä kuitenkin Arja Alho seuraavalla loogisella kukkasella:
"On epä-älyllistä väittää maahamme tulleita rikollisemmiksi kuin maassamme syntyneitä etenkin kuin myös me kantasuomalaiset teemme rikoksia."
No niin kai sitten.
"En ole löytänyt faktaa Halla-ahon väitteelle ulkomaalaisten erityisestä rikollisuudesta."
Eihän niitä löydä, jos ei etsi. Arja voi aloittaa vaikkapa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuista.
Lopetan kirjan käsittelyn tähän. Tiedoksi kustantajalle: pidän vähän epäkohteliaana, etten ole saanut itselleni ilmaiskappaletta.
Loppukesän kuumin puheenaihe ovat olleet oleskeluluvan saaneiden somalien tekemät perheenyhdistämishakemukset. Palaan aiheeseen tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa, mutta kiinnitän huomiota muutamien poliittisten voimien reaktioihin.
Jäätyään jälleen kerran housut nilkoissa kiinni siitä, että tilanne ei ole hallinnassa, ministeri Astrid Thors paniikissa ehdotti, että Suomi hyväksyisi Somaliassa myönnetyt biometriset passit. Euroopassa on vain kaksi maata, joille ne kelpaavat, juuri siksi, että niitä ei pidetä luotettavana.
Aina Astridin asialla oleva Hesari antaa uutisessaan sen erheellisen kuvan, että Ruotsi olisi tehnyt vastaavan päätöksen ja että tämä olisi vähentänyt perusteettomien perhesidehakemusten määrää. Todellisuudessa Ruotsi on alkanut vaatia perheenjäseniltä ennen vuotta 1991 (ja Somalian romahdusta) myönnettyjä matkustusasiakirjoja. Tämä ei ole ainoastaan vähentänyt perheenyhdistämisiä vaan käytännössä lopettanut ne.
Suomi voisi tehdä saman, mutta ei tee.
Muutamaa päivää myöhemmin ollaan Ylen uutisessa edetty niin pitkälle, että...
"... päähallituspuolueista keskustasta ja kokoomuksesta löytyy tukea maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r.) ajatuksille perheenyhdistämisten tiukentamisesta."
Ja viimeisenä kuoroon yhtyy vihreiden Pekka Haavisto, joka ilmeisesti on herännyt siihen ikävään tosiseikkaan, että presidentiksi päästäkseen hänen on saatava kannatusta kansalta. Haavisto:
"Varsinkin perheenyhdistämisasioissa on tärkeä tietää, keitä tänne on oikeasti tulossa ja onko kyse todellisista sukulaisista. On luonnollista, että sota-alueilta pakenevat ihmiset käyttävät kaikkia keinoja saadakseen itsensä ja sukulaisensa turvaan. Meidän tehtävämme on määrittää sille rajat. [...] Pakolaisten keskuudesta pitäisi karsia sellainen ajattelu, että etsitään maa, jossa saadaan potentiaalisesti parhaat edut."
Tilanne on siis se, että tiukennuksia vaativat Thors, kokoomus, keskusta ja vihreät. Ajatelkaapa, miten tiukka käytäntö Suomessa vallitsisi, jos hallituksessa eli asioista päättämässä olisivat Thors, kokoomus, keskusta ja vihreät.