Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta Libe kokoontui tällä viikolla keskiviikkona koko päiväksi ja torstaina aamupäiväksi. Keskiviikon iltapäiväistunto, jota raporttini pääasiassa koskee, löytyy taltiointina täältä: Committee meeting -15:08 / 18:43 - 05-11-2014. (Olen kuullut, että monilla on vaikeuksia saada näitä videolinkkejä auki. Pahoittelen, mikäli näin on.)
Agendalla oli useita mielenkiintoisia asioita, mm. unionin viisumipolitiikkaan, terrorismiin ja Välimeren tilanteeseen liittyen. Kerron näistä lyhyesti:
Viisumipolitiikasta
Komission sisäasioiden pääosaston pääjohtaja Matthias Reute piti 15 minuutin alustuksen viisumiasioista. Yksittäisiä asiakokonaisuuksia olivat a) vastavuoroisuusperiaate viisumivapauden myöntämisessä kolmansien maiden kansalaisille, b) uusien kolmansien maiden ottaminen viisumivapauden piiriin sekä c) viisumivapaus- ja viisumihelpotusneuvottelut tiettyjen maiden, esim. Venäjän, Turkin sekä eräiden Pohjois-Afrikan maiden kanssa. Kohtien b) ja c) osalta mitään erityisen mielenkiintoista tai radikaalia ei näillä näkymin ole tapahtumassa, joten keskityn kohtaan a).
EU:n viisumikäytäntö perustuu vastavuoroisuusperiaatteeseen ja, yhä enenevässä määrin, keskinäiseen solidaarisuuteen. Ensinmainittu tarkoittaa sitä, että EU sallii viisumivapaan tulon alueelleen sellaisten maiden kansalaisille, joihin EU-kansalaiset pääsevät ilman viisumia. Vastavuoroisuusperiaate ei, ymmärrettävistä syistä, ole symmetrinen, ts. EU ei automaattisesti myönnä viisumivapautta maalle X, vaikka se sallisi EU-kansalaisille viisumivapaan matkustamisen. Esimerkkejä tällaisista maista ovat Ukraina, Etelä-Afrikka ja Namibia.
Keskinäinen solidaarisuus taas merkitsee sitä, että kolmannen maan pitäisi sallia viisumivapaus kaikkien EU-jäsenmaiden kansalaisille, jotta sen kansalaiset voisivat matkustaa ilman viisumia mihinkään EU-maahan. Tämä periaate on osoittautunut ongelmalliseksi, koska EU koostuu viimeisten laajentumisten jälkeen hyvin erilaisista ja eri kehitystasolla olevista maista. Viime kesänä viisi EU-maata, Puola, Romania, Bulgaria, Kroatia ja Kypros, ilmoitti komissiolle, että viisi maata, Australia, Brunei, Japani, Kanada ja Yhdysvallat, ei niiden tapauksessa noudata vastavuoroisuutta. Parlamentin säätämän solidaarisuusvelvoitteen myötä EU:n on, ellei kyseisten kolmansien maiden päätä saada käännettyä, kokonaisuutena lopetettava viisumivapaus niiden kanssa.
Australian, Japanin, Brunein, Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa käydään tällä hetkellä keskusteluja tilanteen ratkaisemiseksi, mutta - kuten sanottua - elleivät ne jousta mainittujen Itä-Euroopan maiden osalta, viisumivapaa matkustaminen uhkaa loppua kaikilta EU-kansalaisilta, myös suomalaisilta. Australian, Japanin, Brunein, Yhdysvaltain ja Kanadan näkökulma on helppo ymmärtää ottaen huomioon, millaisia kokemuksia Euroopan mailla itsellään on esimerkiksi romanialaisten vapaasta liikkumisesta.
Terrorismista
Europolin, Eurojustin ja komission edustajat esittelivät valiokunnalle vuoden 2014 raportin terrorismitilanteesta (ja siihen liittyen jihad-matkailijoista). Raportti on luettavissa Europolin sivuilta. Esitän tässä joitakin keskeisiä havaintoja.
Terroristiset rikokset sekä niihin liittyvät pidätykset, oikeusjutut ja tuomiot ovat yleisesti ottaen lievässä laskussa, mutta tämä johtuu suurelta osin siitä, että etnonationalistinen ja separatistinen toiminta (josta esimerkkeinä baskien ETA ja Pohjois-Irlannin IRA) on vähentynyt. Vaikka separatistiset iskut muodostavat määrällisesti suuren osan terroristisista tapahtumista, ne ovat raportin mukaan mittasuhteiltaan ja tuhovaikutukseltaan vähäisiä. Sen sijaan äärivasemmistolaiseen, anarkistiseen ja uskonnollisesti motivoituun terrorismiin liittyvät pidätykset lisääntyivät merkittävästi.
Vuonna 2013 pidätettiin EU-alueella 535 henkilöä terroristisista rikoksista. Näistä oli separatisteja 180, joista lähes kaikki Ranskassa, Espanjassa ja Irlannissa. Vuonna 2012 luku oli 257.
Äärioikeistolaisesta terrorismista pidätettiin kolme henkeä, kaikki Ranskassa. Edellisenä vuonna pidätyksiä oli 10.
Äärivasemmistolaiseen terrorismiin liittyviä pidätyksiä oli 49, lähes kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna (24). Suurin osa pidätyksistä tehtiin Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Saksassa.
Uskonnolliseen terrorismiin liittyviä pidätyksiä oli 216, kun niitä edeltävänä vuotena oli 159 ja vuonna 2011 122. Yli puolet, 143, tehtiin Ranskassa.
On syytä muistaa, että pidätysten määrä ei merkitse terrori-iskujen määrää. Pidätyksillä onnistuttiin estämään useita iskuja, minkä lisäksi monet pidätykset liittyvät terroristiseen värväystoimintaan ja/tai muualla kuin EU-alueella tehtyihin iskuihin. EU-maita käytetään yleisesti varainkeruu-, lepo- ja rekrytointialueena. Etenkin Internetissä leviävä propaganda yllyttää muslimeja paitsi osallistumaan sotatoimiin Syyriassa myös "yksilöjihadismiin", josta esimerkkeinä voidaan mainita brittiläisen sotilaan murha toukokuussa 2013 Woolwichissa ja ampumatapaus Brysselin juutalaisen museon edustalla tänä vuonna.
Välimeri
Välimeri on Libessä jatkuvan keskustelun kohteena, tällä kertaa Lampedusan tragedian vuosipäivän tiimoilta. Helsingin Sanomatkin raportoi tilanteen kärjistymisestä eilisessä, pääosin asiallisessa (joskin hieman epätarkassa) jutussaan. Rajavirasto Frontexia aiemmin johtanut Ilkka Laitinen tuo esiin niitä samoja näkökohtia, joista kirjoitin syyskuussa. Italian meripelastusoperaatio Mare Nostrum Libyan rannikon tuntumassa on paitsi lisännyt räjähdysmäisesti liikennettä (ja näin ollen hukkumisia) myös merkinnyt veronmaksajien antamaa "yritystukea" ihmissalakuljettajille. Siirtolaiset pakataan hädin tuskin pinnalla pysyviin kaukaloihin ja kirnuihin ja tuupataan vesille, mistä italialaiset ovat käyneet heidät noukkimassa.
Kun tammi-elokuussa 2013 EU:n ulkorajan yli tuli laittomasti 60 581 henkeä, luku oli tämän vuoden vastaavalla ajanjaksolla 162 126. Erityisen hurjaa kasvu on ollut keskisellä Välimerellä, siis Libyan ja Italian välisellä reitillä, Mare Nostrumin toimialueella. Tätä kautta tuli tämän vuoden tammi-elokuussa 116 078 laitonta siirtolaista, kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 22 932. Myös liikenne Turkin ja Kreikan välisellä maarajalla on kiihtynyt mutta maltillisemmin. Vuoden 2013 luku oli 11 610 ja tämän vuoden luku 25 399. Kreikasta tulijat jatkavat pääasiassa Makedonian, Serbian ja Bosnia-Hertsegovinan kautta Länsi-Eurooppaan.
Viime vuosikymmenellä hyvin suosittu "läntinen reitti", Marokosta (Gibraltarinsalmen yli) Espanjaan, Kanarian saarille tai Espanjan erillisalueille Ceutaan ja Melillaan, on hiljentynyt yhteensä reiluun 5000 tulijaan. Tämä johtuu pitkälti hyvästä yhteistyöstä Länsi-Afrikan kauttakulkumaiden kuten Senegalin kanssa. Toisin kuin Helsingin Sanomien uutisessa annetaan ymmärtää, keskisen reitin vilkastuminen johtuu vain osittain akuuteista kriiseistä kuten Syyrian sisällissodasta. Pikemmin kyse on siitä, että Libyan valtion romahtaminen ja vallan siirtyminen paikallisille rahanahneille sotalordeille on avannut reitin siirtolaispaineelle, joka on ollut kaiken aikaa olemassa. Lisäksi on tietenkin huomioitava yllä mainittu italialaisten meritaksipalvelu, joka tekee reitistä erityisen houkuttelevan.
Hesarin kuvituskuvassa olevan paatin matkustajatkaan eivät näytä kovin syyrialaisilta.
Kaikkia reittejä tämän vuoden tammi-elokuussa saapuneista laittomista rajanylittäjistä vajaa 40 000 on syyrialaisia ja yli 30 000 eritrealaisia. "Määrittelemättömiä" Saharan eteläpuolisia afrikkalaisia on n. 25 000, afgaaneja n. 10 000 ja malilaisia lähes 10 000.
Laittomalle siirtolaisvirralle on ominaista nopea "sekundaarinen muuttoliike". Tulijat prosessoidaan nopeasti Italiassa, mistä he jatkavat matkaansa Saksaan, Alankomaihin, Ranskaan ja Ruotsiin.
Mistä pääsemmekin lyhyellä aasinsillalla vastaanottavaan päähän eli länsinaapuriimme. Ruotsi aikoo ottaa tänä vuonna vastaan 80 000 turvapaikanhakijaa ja ensi vuonna 95 000. Kuten aiemmin kirjoitin, tällä vaalikaudella, vuoteen 2018 mennessä, uusia tulijoita arvellaan olevan 260 000 (+ perheenyhdistämiset). Ensi vuoden budjettiluonnoksessa vastaanottokuluihin on varattu 17,5 miljardia kruunua eli vajaat kaksi miljardia euroa. Vuonna 2016 kulujen arvioidaan pysyvän samalla tasolla. Tämän lisäksi kotouttamiseen arvioidaan käytettävän ensi vuonna 16,5 miljardia kruunua, vuonna 2016 20,6 miljardia ja vuonna 2017 24,7 miljardia. Viime vuonna kotouttamiseen käytettiin 8,5 miljardia, ja tämän vuoden arvio on 12,8 miljardia.
Arvioidut kotouttamismenot (joihin eivät sisälly vastaanottokustannukset) ovat siis vuosina 2014-2017 74,6 miljardia kruunua, 8,1 miljardia euroa. Taloudellisten vaikutusten lisäksi on huomioitava vaikutukset rikollisuuteen, koululaitokseen, asuntotilanteeseen, terveydenhuoltoon, etnisiin jännitteisiin, segregaatioon ja kaikkeen mahdolliseen. Kun otamme huomioon Ruotsin tähänastiset saavutukset integraation saralla, voimme ennustaa, että Suomella on lähitulevaisuudessa hyvin erikoinen naapuri paitsi idässä myös lännessä.
Ruotsi ei ole ainoa maa, joka ottaa vastaan suuria turvapaikanhakijamääriä. Asukaslukuunsa suhteutettuna se on kuitenkin täysin omaa luokkaansa. Lisäksi se eroaa muista keskeisistä kohdemaista, kuten Saksasta, Ranskasta ja Alankomaista, sikäli, että siinä missä maahanmuuttokeskustelun äänenpainot mainituissa maissa ovat kautta puoluekentän jyrkentyneet ja monikultturistisen lähestymistavan kannatus hiipunut, ruotsalaiset poliitikot - puoluekantaan katsomatta - suhtautuvat tulijavyöryyn aiempaakin kiimaisemmin. Tämän havaitsee jatkuvasti esimerkiksi Europarlamentin ruotsalaisjäsenten kiihkeissä puheenvuoroissa. Ruotsissa hallitus on kutsunut kaikki muut puolueet paitsi ruotsidemokraatit keskustelemaan tilanteesta ja sen budjettivaikutuksista.
Muuta ohjelmaa
Valiokuntatapahtumien lisäksi olen tällä viikolla kokoustanut tutustumisen ja verkostoitumisen merkeissä Uzbekistanin suurlähettilään ja European Jewish Community Centerin puheenjohtajan kanssa. Ensinmainittu liittyy varajäsenyyteeni parlamentin Keski-Aasia-delegaatiossa. Juutalaiset taas kartoittavat meppien näkemyksiä juutalaisista, Israelista ja muusta sellaisesta. Myös juutalaisiin kohdistuva islamistinen tai Lähi-Idän konfliktin inspiroima häirintä ja väkivalta olivat aiheena.
Eduskunnan Suuren valiokunnan delegaatio kävi suomalaismeppien vieraana tiistaina. Keskiviikkona osallistuin Alde-ryhmän (liberaalit) ja jonkun vihreän think-tankin järjestämään seminaariin otsikolla "European Populism and Winning the Immigration Debate". Paikalla oli yliopistojen tutkijoita, kansalaisjärjestöjen (enemmän tai vähemmän takkutukkaisia) edustajia sekä muutamia meppejä, mm. liberaaleja edustava Ruotsin Cecilia Wikström ja feministisen aloitteen Soraya Post. Populistista äärioikeistoa edustivat allekirjoittaneen lisäksi yksi Britannian Itsenäisyyspuolueen ja kaksi ruotsidemokraattien meppiä.
Käyn aina aikataulun salliessa viihdyttämässä itseäni tällaisissa seminaareissa. Niihin kerääntyy yleensä samoin ajattelevia, itseensä ja toisiinsa tyytyväisiä edistyksellisiä keskustelemaan keskenään siitä, onko muukalaisvastainen äärioikeisto parasta torjua kieltämällä sen toiminta vai eristämällä se keskustelusta. Samalla yleensä korostetaan avoimen keskustelun merkitystä ja toivotaan, että äärioikeiston negatiiviseen viestiin vastataan tuomalla esiin maahanmuuton hyviä puolia ja menestystarinoita. (Totesin olevani teoriassa samaa mieltä, mutta että lähestymistavan ongelma on sellaisten hyvien puolien vähäisyys, jotka populistipuolueiden äänestäjien näkökulmasta olisivat uskottavia ja relevantteja eivätkä pelkästään naurettavia.) Tätä oli tarjolla nytkin, mutta mukana oli myös muutama varsin hyvä yliopistotason alustaja, jotka korostivat, ettei poliittinen äärioikeisto ole ongelma vaan oire jostakin, mitä äänestäjät kokevat arjessaan. Keskustelusta tulikin varsin laadukas.
Sitten Soraya Post pyysi puheenvuoron. Hän sanoi kyllä ymmärtävänsä, että kyseessä on liberaalien järjestämä tilaisuus, mutta että hän ei ole tottunut sellaiseen keskusteluun, jossa rasistitkin (tässä tapauksessa ruotsidemokraatit) pääsevät puhumaan. Post sanoi, että rasismi ei ole mikään mielipide tai vakaumus vaan mielisairaus, eikä rasistien kanssa siksi pidä keskustella. Lopuksi hän totesi olevansa hyvin turhautunut rasistien pitämistä puheenvuoroista ja poistui ovea pamauttaen.
Edellisellä Strasbourgin viikolla ajauduin Postin kanssa juttusille tupakkahuoneessa. Meillä meni ihan mukavasti, kunnes hän kysyi, enkö edustakin sosialidemokraatteja:
- Ei, olen ECR:stä.
- Entä Suomessa?
- The Finns Party.
- Vad heter det på svenska?
- Sannfinländare.
Tässä kohdassa Postin naama meni ihmeellisellä tavalla aivan ruttuun ja hänen suustaan pääsi pahoinvointia signaloiva öyh-tyyppinen ääni. Hän tumppasi tupakkansa ja poistui, emmekä ole sen koommin jatkaneet dialogia.
Ensi viikosta
Ensi viikolla on ohjelmassa Iltalehden haastattelu maanantaina, Libeä maanantaina ja tiistaina, parlamentin Venäjä-delegaation kokous tiistaina sekä täysistunto ja ECR:n ryhmäkokous keskiviikkona. Lisäksi käyn tiistaina Suomen EU-edustustossa, tapaan VR:n edustajia keskiviikkona ja apteekkitukkutavarakauppiaita torstaina sekä osallistun muutamaan lobbaustilaisuuteen.
Pyrin jatkossa raportoimaan viikoittain tekemisistäni tällä foorumilla. Kirjoittaminen on viime aikoina jäänyt vähiin pääasiassa siksi, että työpäivät ovat niin tavattoman pitkiä, eikä lyhyissä raoissa ehdi eikä jaksa tarttua suurempiin kirjoitusprojekteihin.
Aivan lopuksi on pakko lausua muutama sana runsaasti uutisoidusta selvityksestä, jonka mukaan vapaaseen liikkuvuuteen nihkeästi suhtautuva Britannia todellisuudessa hyötyy merkittävästi EU:n sisäisestä muuttoliikkeestä. Tämä on epäilemättä totta, etenkin mitä tulee "vanhoista" jäsenmaista saapuneisiin EU-kansalaisiin. Vaikka puolalaisten halpatyöläisten runsaalla maahanmuutolla varmaankin on samanlaisia kielteisiä epäsuoria vaikutuksia kuin virolaisilla rakennusmiehillä Suomessa, itseänikin on ihmetyttänyt, miten suuren roolin "puolalainen putkimies" on saanut brittiläisessä maahanmuuttokeskustelussa. Osittainen selitys voi olla se, että todellisista ongelmaryhmistä puhuminen on poliittisen korrektiuden vuoksi epämukavampaa, jolloin puolaisista on tullut eräänlainen korvikekohde.
Kokonaan toinen kysymys on se, että omastakin mielestäni Britannialla - kuten jokaisella jäsenmaalla - pitäisi olla oikeus omista kansallisista lähtökohdistaan päättää, kuka maahan tulee töihin ja kuka ei. Työvoiman rajoittamaton liikkuminen ei nykyisen kaltaisessa, hyvin erilaisista jäsenistä koostuvassa EU:ssa palvele tavallisia kansalaisia vaan halpatyövoimasta kiinnostuneita työnantajia. Vielä vähemmän ketään palvelee ei-työperäisen aineksen kuten kerjäläisten ja pikkurikollisten vapaa liikkuminen.
Oleellista selvityksessä kuitenkin on se, että EU:n (ja ETA:n) ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien kansantaloudellinen nettovaikutus on syvästi miinuksella. Vuodesta 1995 alkaen he ovat maksaneet yhteiskunnalle yli 150 miljardia euroa. Tämä on seitsemän kertaa enemmän kuin EU- ja ETA-kansalaisten tuoma nettohyöty, joten kokonaisuutena maahanmuutto tulee Britannialle hyvin kalliiksi. Käsittelin Britannian tilannetta ja maahanmuuton kustannusvaikutuksia kuusi vuotta sitten kirjoituksessa Brittiläisiä madonlukuja. Jo tuolloin työväenpuolueen hallitus myönsi maahanmuuton aiheuttavan vuosittain yli 10 miljardin euron kustannukset.
Asian valoisa puoli, myös Suomen kannalta, on se, että maahanmuutto ei ole kokonaisuus, eikä sitä pidä sellaisena ajatella. On täysin mahdollista pitää ovet auki hyödylliselle maahanmuutolle ja sulkea ovet haitalliselta. Kyse on vain lainsäädännöllisistä ratkaisuista ja poliittisesta tahdosta.